Nikolai astui pihaan, matala lakki voittoriemuisesti kallelleen työnnettynä:
"Maailma on sentään kyllä hyvä, sanon minä sinulle, Silla! Pääasiana vaan on toimia niin, että säntillisyys ja rehellisyys on kaiken perusteena ja pohjana… Jolla ei isää ole, hän saapi itse olla omana isänään, näetkös!"
"Mutta, Nikolai… tiesitkö sinä äidin kotoa poissa olevan?"
"Sepä kysymys; mitäpä en minä tietäisi! — Äitini sanoi äsken juuri, että tähän aikaan ovat Antonisenin pesupäivät!… Mutta, näetkös, Silla, siksi se nyt käypi, — niin, jos tahdot tietää, niin minä olen saanut tänään kutsut mestarisälliksi Ellingsenin matamille… Ei se tee muuta kuin kymmenen taaleria kuukaudessa, se!"
"Mestarisälliksikö? Onko se totta, Nikolai!" Hän astui askeleen takaperin vesiastiansa äärestä ja loi epäilevän silmäyksen häneen… "Ja tulet tänne tuommoisena nokinaamana!" — Hän heitti kiireesti pesunsa astiasta. — "Sinähän olet oikein kamalan musta! — Mestarisälliksikö, niinkö sinä sanoit?… Ei, onko se oikein totta? — Hoh-hoh, saatpa luvan suvaita hiukkasen huuhtomista, enhän minä saata mestarisälliä nähdä tuommoisen noen lävitse! — — Ei hän siis kysynytkään ensin Olavia, se Ellingsenin matami?"
"Ei, sitä ei hän tehnyt!"
"Ja eikö ollut ketään, joka olisi sinua panetellut ja matamia peloitellut sinua ottamasta — niin kuin ennen?"
"Oh, Hägberg on kyllä saanut hänet uskomaan, ettei hänellä ole minkäänlaista haittaa minusta ollut."
"… Kunpa he eivät vaan taas olisi puuhissaan ja tekisi mitä voivat! Sillä kun sinä kuljet eteenpäin heidän edellänsä, se pistelee ja kaivelee ja kiusaa vähän heitä jokaista — aina siitä saakka, kun sinun täytyi tehdä rattaantapit Olavin puolesta. Ja sen tähden he kaivavat esiin kaikki ne vanhat kolttoset, mitkä vaan muistaa saattavat!"
"Joutavia! — Maailma on kyllä hyvä, sanon minä sinulle, ja Ellingsenin matami saapi ottaa semmoisen sepän, joka hänen liikettänsä parhaimmin hoitaa. Sitä paitsi se nyt pysyy jo sinänsä, ja välikirja tehtiin aamupäivällä. Ja se oli kyllä hyvään tarpeesenkin, sillä ne rahat, jotka äiti viimeksi taas lainaksi sai, ne… ne… huit!" — hän vihelsi tässä — "menevät samaa tietä kuin edellisetkin… Lamaantuvan näkyvät, lamaantuvan näkyvät hänen asiansa, näetkös! — Minun nähdäkseni hänen kauppansa kulkee takaperin eikä eteenpäin… ja voitot menevät minun luullakseni väärään kurkkuun!"