Barbro puuhaili siinä pyylevänä ja paksuna vaivaloisesti liikkuen, sillä aikaa kun Silla, ketteränä ja neuvokkaana, pisti hänelle käteen milloin yhtä milloin toista, kiirehti edes ja takaisin ja painoi naamaansa melkein paistuviin kaloihin asti ja pakinoi luulojansa niistä jo paljoa ennemmin kuin Barbro oli ehtinyt asiata ajatellakaan.
Nikolain leveä, tyytyväinen naama seurasi sangen hartaalla innostuksella tätä paistamismenettelyä.
"Semmoinen makrilli on mieskin, joka noin suvaitsee paistamista, niin on!"
Ja sitten viimeinkin sai ottaa palaset suoraapäätä pannusta pöydälle!
Illan viileys alkoi jo lauhdutella kuumuutta siellä lämpimäin seinäin sisäpuolella. Nuo kolme, jotka siellä makrillia ahmivat, tunsivat oikein juhla-illan tuulella olevansa.
Ja vielä mestarisälli!…
XI.
Neljän seinän sisäpuolelle suljettuna, niin kuin hänen täytyi istua työnsä ääressä pitkät illat päästä päähän, äidin alituisesti haukan tavalla häntä vaaniessa, ei Sillalla ollut muuta keinoa kuin sitten tehtaassa koettaa vahinkoansa korvata.
Siellä hänen vangittu halunsa yltyi semmoiseen hartauteen, että oikein hänen silmänsä loistivat, ja aina myötäänsä kesti juttua ja kuiskumista ja lavertelua noiden hänen erilaisten perikuvainsa — Kristofan ja Gundan, reipaskäyntisen ruotsalais-Leenan ja kielevän Jakobinen seurassa. Kun ei hän itse saattanut seuraan päästä, niin täytyi hänen kaikissa tapauksissa edes saada tiedokseen, miten muut olivat huvitelleet ja mitä heille muuten lienee tapahtunut. Sillä tavalla hän eli muiden mukana, vaikka vasta heitä jäljempänä.
Luonnollista oli, että se oli Kristofa, joka kaikki tapaukset osasi kuvailla jonkunlaisessa miellyttävän hurmaavassa valossa. Lyhyt kävelyretki, arveltu kihlaus, karkelo-iltama, — kaikki hänen vilkas mielikuvituksensa muodosteli niin kummallisiksi sattumisiksi, joista ei suinkaan sankaria puuttunut, — semmoista mieltäjännittävää, salaperäistä olentoa, jolla milloin oli sikari, milloin oli ilman sikaria, milloin ei ollut tuntevinaan heitä, milloin iski silmää heille taikka vaan hymyili! Tuommoinen kuvailtu henkilö saattoi olla joku keikari kaupungista taikka sieltä tehtaiden konttoreista, joka kuitenkin usein tuskin aavistikaan, että hänen tulonsa ja käyntinsä pantiin sellaiseen värivaloon taikka synnytti semmoisia kuvitelmia tyttötynkkäin sydämissä; — jolla ei kuitenkaan ole väitetty, ettei niitäkin olisi ollut, jotka sitä kyllä aavistivat ja kokivat juuri sillä tavalla tarkoitustensa perille päästäkin!