Mutta ei Silla todellakaan voinut käsittää sen hiukkaistakaan heidän kunniansa kirkkautta himmentävän, jos he siinä hetkisen seisoisivat ja kuuntelisivat!… eikä senkään, millä retkillä he olivat!… Missä oli hiukkanenkaan iloa ja elämää, siinä piti heidän kait sulkea silmänsä ja pistää sormet korviinsa! Mutta missä oli niin "sopivaa ja säädyllistä", siellä heillä myöskin oli huvia ollut niin sangen niukalta!…
Ja hän tahtoi heti antaa kiiltävän kaksitoistaisen, jos Jörgine saattaisi mainita hänelle soveliasta huvia, kun he saivat vapaan päivän — he olivat nyt hakeneet semmoista sekä kauan että uutterasti!
Hän meni etemmäksi…
Jörginen laskun mukaan oli vielä hyvää aikaa, ennen kuin iltaliike huvipaikoille alkaisi — ja he käyttivät sen tehdäkseen muutamia kävelyretkiä tiellä, menemättä kuitenkaan kauemmaksi, kuin että he aina saattoivat pitää höyrylaivan nähtävissään ja ajoissa ennättää tuohon suureen väkijoukkoon, joka väsymättömän kärsiväisenä seisoi ja odotteli rantasillalla.
Väsyneinä, tuskaantuneina ja perin rasiintuneina he viimeinkin illan kuluessa saapuivat kotiin, jossa sitten tapahtui niin, että Silla, juuri kun hän teki äidilleen tiliä kaikista niistä paikoista, joissa he olivat olleet ja huvitelleet — uinahti tuolille, jolla hän istui.
Hän tunsi taaskin verensä aaltoilevan soitannon mukaan, ja hän uneksi tanssijaisissa olevansa…
* * * * *
Tuli oli hulmuellut niin mainion rattoisasti Barbron asunnon uunissa jo kaiken ajan syyskylmien kestäessä, vaikka muut ihmiset, kun ei heillä enää ollut parempaa neuvoa, vasta nyt olivat aikeissa lämmitykseen ryhtyä.
Senpä vuoksi siellä tuntuikin niin herttaiselta seistä ja kiikkua ja laverrella myymäpöydän ääressä, ja vieläkin herttaisemmalta se tuntui niille valituille, jotka olivat siksi onnellisia, että heitä kutsuttiin ryyppimään kuppinen kahvia.
Mutta viime aikoina ei Barbro lähimainkaan ollut niin tasaisella tuulella kuin ennen. Myötäänsä vaihteli hänen mielialansa; milloin hän oli luonnottoman saita, niin että siltä näytti, kuin olisi tahtonut joka suurimon ja kahvipavunkin lukea, ja toisina päivinä taas, hyvällä tuulella ollessaan, hän oli oikein määrättömän runsaskätinen ja aulis sekä vieraita että ostajia kohtaan.