Syynä lienee ollut mikä tahansa; mutta varmaa vaan on, että hän aina toisinaan yksin ollessansa vaipui mietteisiinsä… Sokeri-, suurimo-, jauho- ja kahvilaskut olivat jo taas ovelle ennättäneet.
Raha-arkku kuitenkin oli soveliaampi kaikkeen muuhun kuin tuommoiseen suoritukseen; se rutisi ja narisi joka kerta; kun hän päivän kuluessa sen auki veti tahi kiinni sulki.
Mutta aika kiirehti herkeämättä eteenpäin; — ja tuvan uunissa tuli hulmusi myötäänsä niin rattoisasti, näyttäen siltä, kuin ei olisi asujalla hätäpäivääkään ollut.
Ja niin pitkälle oli jo menty, että ylihuomen oli maksupäivä!
Barbro oli hänen luonteelleen vallan tavattoman kiihkeä. Hän oli toivonut voivansa saada vielä kaikkein viimeisintä maksuajan pitennystä ja oli sen tähden pannut toimeen jo kauan tuumitun hyökkäyksensä kauppiasta vastaan siellä kotona hänen omassa konttoorissaan, mutta oli kärsinyt perinpohjaisen tappion. Jos ei hän nyt suorittaisi lupauksiensa mukaan, joita hän jo useampiakin oli antanut, niin! — no niin, siltä se nyt näytti, siitä päättäen, mitä hän oli kuullut, että pyörä oli kerrassaan pysähtyvä!
Juuri tämä asia se oli, jota Barbro, levotonna kuin kuumesairas ja kylähattu vielä päässään, nauhat solmusta irroilleen laskettuina, edes ja takaisin ovessa käyden selitteli Nikolaille, joka istui keittiössä.
Nikolain naamasta ei juuri voinut huomata, että hän mitään keinoa tietäisi. Päin vastoin, hän istui kumarruksissaan, huulet yhteen puristettuina, ja tirkisteli lattiaan sekä viipotteli peukaloitaan toisensa ympäri. Otsatukka samoin kuin olkapäiden asemakin sekä koko muoto näytti vastahakoiselta.
Barbro istui keitin-uunin ääreen; hän hengitti raskaasti ja huokaili sydämen ahdistuksessa…
Pakko-otto tästä seuraisi, niin totta kuin hän eli!… ja kahdeksanneljättä taaleria se summa vaan oli!
Nikolai tiesi kyllä hyvin, minne äiti nyt tähtäili, ja että hän vaan odotteli, — jotta hän, Nikolai, lausuisi sanasen, johon kävisi kiinni iskeminen. — Mutta ne rahat, mitkä hän oli kokoon haalinut, nepä nyt eivät ottaisikaan irtautuakseen! Kyllä hän tiesi, mitä tahtoi, — tuo liike menisi sillä tavalla vaan enemmän ja enemmän takaperin vielä sittenkin!