Eipä missään tapauksessa olisi haitaksi, jos kysyisi häneltä.
"Eiköhän Holmannin matami liene kotona tänä iltana?" kysyi hän tervehtien.
"Ei; hän istuu markkinoilla myymässä."
Nikolai tuli oikein iloiseksi tuosta hauskasta uutimesta; — hän saattaisi siis huoletta mennä majaan ja tavata Sillaa!
"… Ja kun kissa on poissa, hyppivät hiiret pöydällä!" jatkoi Jakobine. — Että sepänsälli siellä Sillaa vaaniskeli, se oli nyt yleensä tunnettu asia, ja Jakobinen suuttumus siitä, että hänen kolme ystävätärtänsä oli saanut pääsöliput, eikä hän, puhkesi nyt ilkikuriseksi pilaksi: — "Ja Silla on myöskin mennyt kävelyretkelle kaupunkiin," sanoi hän.
"Sillako?"
"Miks'ei? Istuuhan Holmannin matami pakkasessa ja polkee ja tömiskelee jalkojaan tuolla alhaalla kojussa; miks'eikäs tytär tekisi samoin markkinatansseissa?" — Jakobinen täytyi nyt sukkeluuksiakin tavoitella.
"… Varsinkin kun hänellä luultavasti on semmoinen, joka tahtoo sekä hänen kanssaan tanssia että suorittaa kulut!" singahutti hän vielä Nikolaille, joka seisoi siinä ihan ällistyneenä.
"Kuka sinulle sellaisia valheita on ladellut, tyttö hupakko?"
"Jos minä valehtelen, niin tekee Kristofa samoin! — Ja että Silla meni alaspäin hänen ja Gundan seurassa pari tuntia sitten, sen minä näin itse omin silmin… Ja hänellä, jota minä tarkoitan, on kyllä varaa laittaa markkinahuvia sekä kolmelle että kuudelle… Mutta ehkäpä he menivätkin raamatunselitykseen!" lisäsi hän ja vilkutti toista silmäänsä.