Sanottiin muuten, että Heggelund itse niinä aikoina, jolloin talossa ei ollut vieraita, oli raskasmielinen ja alakuloinen; mutta siitä ei vieraan silmä voinut huomata mitään.
Markus Heggelundin ylenpalttiseen vierasvaraisuuteen yhtyi kaksi nimenomaan nordlantilaista ominaisuutta, jotka tekivät hänet kansanmieliseksi. Hänen talonsa edusti, mitä seuraelämään tulee, niin sanoaksemme koko seutua.
Heggelundin herrasväki oli sentähden tuntenut itsensä suuresti loukatuksi, kun höyrylaiva "Itsenäisyys" ensi kerran käydessään Nordlannissa, oli kulkenut heidän kauppapaikkansa ohitse, mikä oli valmistautunut sitä vastaanottamaan lipuilla ja kanuunoilla ja vierasvaraisesti kestitsemään kapteenia ja matkustajia. Vuoteet olivat tehdyt ja talo varustautunut ainakin kolmen päivän kemuja varten.
Siitä päivästä alkaen, jolloin höyrylaiva oli täten osoittanut soveltumattomuutta Nordlannin kotitapoihin ja vierasvaraisuuteen, lausui Heggelund järkähtämättömänä mielipiteenään, että höyrylaivat eivät kelvanneet muuhun kuin karkoittamaan kalat pois kareilta. Hän sanoi ottavansa parhaimmalla viisisoudullaan purjehtiakseen hyvällä tuulella koko kummituksen ohi. Ja tämän uljaan lupauksensa hän täytti seuraavana kesänä eräässä sopivassa tilaisuudessa. K-niemen ja Sorsasaaren kolmen peninkulman pituisella sisäsaaristoreitillä hän ja Antti, hänen sisarensa poika, jättivät hyvällä myötäsäällä "Itsenäisyyden" kieltämättömästi jälkeensä.
Tätä kilpapurjehdusta pitivät sitten ylhäiset ja alhaiset suurena isänmaallisena voittona, ja se antoi Markus Heggelundille vielä korkeamman sijan kansan suosiossa sekä liitti samalla hänen nimeensä loistavan kunniakehän.
Voiton kunniasta osalliseksi tuli myöskin Elias Röst, joka asui pienellä Antinlahdeksi sanotulla paikalla ja oli rakentanut viisisoudun; Heggelund lähetti hänelle hopeamaljan.
Pitkä, ontuva Elias Röst, joka kulki kainalosauvan avulla ja jolla tavallisesti oli kädessään rakastettu nuuskarasia, mikä kelpasi sekä vinkkeliksi että myös tuumapuuksi, oli laatuaan omituinen mies. Hän oli veneen rakentajana ja kirvesmiehenä kolmenkymmenen vuoden ajalla kuljeksinut talosta taloon, ollen mestari alallansa. Samoinkuin Peder Dass'in ajoilta saakka niin moni muukin täällä pohjoisessa sepitti hänkin "viisuja", hengellisiä ja maallisia, joita painettiin Bergenissä, missä niitä ostivat nordlantilaiset siellä purkaessaan laivojaan. Niitä vastaan, jotka eivät häntä miellyttäneet, hän käytti terävää ja pelättyä kieltä; mutta tiedettiinpä myös, ettei hän tarkoittanut pahaa, kunhan sai purkaa sydämensä. Hän oli puolen sisämaan kummina, ja aina hänellä oli juttuja varalla, niin että suuret ja pienet iloitsivat, kun hänen tuloansa tiedettiin odottaa.
Uteliaina kuulijoina hänellä oli Heggelundin kaksi pientä tytärtä — tuolla venehuoneessa, missä hän työn ääressä tarinoi. Hänellä oli myös eriskummaisia tuumia, joita tytöt suurella sukkeluudella saivat hänet pakisemaan ja sitten yleiseksi huviksi kertoivat kotonaan; varsinkin raamatunselityksissä oli Elias Röst aika taitaja. Häntä pidettiin muuten järkevänä miehenä, ja Heggelundin perheessä hän oli hyvä ystävä.
Kun Elias Röst venehuoneessa työskennellessään sai kuulla, että Heggelund viisisoudulla oli purjehtinut "Itsenäisyyden" ohi, kopautti hän nuuskarasiaansa ja vaipui syviin mietteisiin. Ryhtyessään sitten uudelleen työhönsä, hän sanoi:
"Luulenpa kumminkin, että uusi aika meidät lopulta voittaa; joka tapauksessa on virran suunta otettava huomioon."