* * * * *
Brögelmannin kuoleman jälkeen oli kamarineuvos Tobias Storm muutamia vuosia viettänyt yksinäistä elämää eräässä talonpoikaistalossa, josta hän pienestä vuotuisesta vuokrasta oli saanut asunnon. Siellä hän istui tavallisesti, kun ei ollut yksinäisillä kävelyretkillään, pöydän ääressä pienen, korkealla olevan ikkunan luona ja luki, tai oli raskasmielisenä vaipunut omiin mietteisiinsä. Nuo Bergenissä ilmitulleet setelit muodostuivat hänen ajatuksissaan paljon tärkeämmiksi todistuskappaleiksi Stuwitzia vastaan kuin oikeus oli nähnyt hyväksi uskoa; ja että haaksihylkyyn nähden vielä oli paljon salaperäistä, siitä mielipiteestä hän ei voinut päästä vapaaksi.
Tämä mieliala antoi aikojen kuluessa hänen kasvoillensa lempeän ja ajattelevan sävyn, saaden hänet näyttämään tylymmältä kuin hän todella oli ja painaen sen ohessa hänen käytökseensä omituisen hajamielisyyden leiman.
Ympäristössään pidettiin häntä kummallisena miehenä, jota ei ollut helppo ymmärtää. Ihmiset, jotka olivat nähneet hänet univormussa ja tulevan pohjoisesta päin, olivat saaneet sen käsityksen hänestä, että hän oli niitä kööpenhaminalaisia, joita, kuten kansa tiesi kertoa, "oli lähetetty Omgangin rannikolle maanpakoon." Nämä olivat liian ylhäisiä kärsiäkseen tavallisten rikollisten rangaistusta, ja sentähden oli kuningas tuominnut heidät joka päivä kävelemään muutamia tunteja Omgangin käräjäpaikan rannoilla, (pohjoiseen Varanginvuonosta).
Hänen toimintaintonsa ja kenties myöskin himmeä aavistus, joka sanoi hänelle, että hänen tulisi tehdä parastansa päästäkseen irroilleen tuosta ajatuksesta, mikä niin kokonaan oli vallannut hänet, vaikutti jonkun aikaa sen, että hän koetti luoda itselleen toisia harrastuksia. Siten kääntyi hänen halunsa lukemiseen. Sen ohessa hän mietti väliin mekaanista keksintöä, konetta, jolla voitaisiin nostaa merenpohjasta pienempiä esineitä ja joka olisi laskettava köydellä alas; mutta koe ei onnistunut. Tästä asiasta hän kirjoitti kerran Heggelundille, ja seuraus siitä oli, että hän muutti asumaan M—nsalmelle, jonne rouva kutsui vanhan ystävänsä. Kamarineuvosta sanottiin hänen arvonimensä takia tavallisesti vain "neuvokseksi", mutta perheen kesken hän kävi "Topiaan-sedän" nimellä.
Yksinäinen mies istui enimmäkseen huoneessansa. Silloin tällöin tuli joku talon pikkutytöistä hänen luokseen ja lateli hänelle pieniä asioitaan. Hän oli lukenut heidän kanssaan, ja siitä oli vähitellen syntynyt ystävyyttä heidän välilleen. Erittäinkin oli Edel hänen lemmikkinsä. Jos tällä oli mitään sydämellänsä, täytyi hänen aina kiiruhtaa puhumaan siitä "Topias-sedälle"; ja lapsellista tapaansa hän noudatti vanhemmaksikin tultuaan. Jos hän joskus sattui mainitsemaan Stuwitzin nimen, tuli "setä" pahoille mielin, ja tyttö, joka tämän pian huomasi, koetti sentähden välttää tuon nimen mainitsemista.
"Topias-setä" tiesi paljon talon asioita, semmoisiakin, joita Edel ei ollut aavistanutkaan hänen huomanneen, ja usein tyttö ihmetteli suuresti, miten tämä oli mahdollista Kun Edel tuli konttorista, missä oli nähnyt isänsä alakuloisena istuvan, kysyi "setä" muun muassa aina Heggelundin vointia, ja oliko Stuwitz ollut siellä. Edel ei tiennyt, että hän luki sen hänen kasvoistaan.
* * * * *
Päässään uusi kiiltonahkahattu, yllään sininen verkatakki, ja liivintaskussa isän kello, jonka messinkiperät riippuivat taskun ulkopuolella, seisoi seitsentoistavuotinen Martti eräänä kesäkuun iltapäivänä Heggelundin sillalla. Hän oli kiittänyt veneessä olevia tovereitaan hyvästä seurasta ja oli nyt kahden vaiheilla, mihin ensiksi suuntaisi askeleensa: puiston läpikö päärakennukseen, vai oikealle, suorinta tietä Stuwitzin luo rihkamapuotiin.
Äidin silkkihuivi, joka hänellä oli kaulassaan, teki muuten talonpoikaiseen pukuun puetun ja siinä ympärilleen katselevan hiukan merimiehen näköiseksi. Hänen vartalonsa osoitti, että hän vielä kasvoi, ja tätä oli nähtävästi pidetty silmällä, kun hänen vaatteitaan ommeltiin. Mutta sinisilmäiset, uskaliaisuutta ilmaisevat, vaikka vielä hieman hentojuonteiset kasvot eivät olleet niitä, joissa epäselvyyden ja kehittymättömyyden leima kauan tuntuu.