Nuoren Heggelundin vaatteet olivat, Martin kummaksi, heitetyt sinne tänne. Kello napsutteli vielä liivintaskussa, ja saappaista törrötti toinen Martin vuoteen luona, toinen taas oven vieressä, ikäänkuin ankaran potkaisun heittämänä. Koottuaan vaatteet tuolille ja asetettuaan kellon pienelle, vuoteensa vieressä olevalle pöydälle, lähti Martti huoneesta. Rouvan lause, jonka mukaan hän oikeastaan kuuluisi Stuwitzin hoitoon, sekä muutamat muutkin eilispäivän huomiot vaikuttivat sen, että hän päätti esittää itsensä Stuwitzille niin pian kuin puoti avattaisiin. Hän oli tullut siihen päätökseen, että olisi voinut välttää paljon, jos olisi kulkenut suoraan sillalta sitä tietä, joka häntä silloin ei miellyttänyt.
Hapuiltuaan jonkun aikaa ylisillä hän saapui rappusille, jotka veivät eteiseen; sitten hän kulki puiston läpi vievää tietä. Tultuaan sille paikalle, missä hän oli tavannut Edelin, hän nyökäytti päätään. Hän ei siinä tullut ajatelleeksi muuta kuin että nuori tyttö oli katsellut häntä ikäänkuin olisi liannut kätensä koskemalla talonpoikaispoikaan. — Puistosta hän kiiruhti rihkamapuodin luo, jossa tiesi olevansa paikallaan.
Kun hän saapui sinne, näki hän sillanvartian, jolle Stuwitz jotakin puheli, paraikaa avaavan puodin ovea. Niin, siinä seisoi Stuwitz itse rasvaisessa hännystakissaan, valetukka toisessa kädessään, toisessa sinijuovainen nenäliina, jolla hän pyyhki hikistä otsaansa, oltuansa mukana vyöryttämässä suurta tynnyriä kivikäytävälle oven ulkopuolelle.
Martti asteli suoraan hänen luokseen ja kumarsi hänelle opittuun tapaansa.
"Päivää. Mikä asiasi?" kysyi Stuwitz äreästi, ja hänen sokea, valkopilkkuinen silmäteränsä värähti hieman.
"Minä olen Skorpön Martti", vastasi poika; "minut on kutsuttu tänne puotipojaksi."
"Vai niin, vai niin!" lausui Stuwitz omituisella, muuttuneella äänellä. — "Luulin että viihtyisit paremmin tuolla ylhäällä herrasväen luona; täällä alhaalla on niin halpaa, saan ilmoittaa."
Martti ymmärsi, etteivät puhujan makeilevat kasvot ja lauhkea ääni merkinneet hyvää. Mutta hän ei voinut niihin vastata muulla kuin toimekkuudella; ja siksi hän kysyi:
"Onko rasvatynnyri vietävä puotiin?"
"Tämä ei ole mikään rasvatynnyri; siirappia siinä on", kuului ivallinen vastaus. Mutta Martti ei ollut siitä millänsäkään.