Kuuden viikon kuluttua kuulivat Iisko ja hänen kälynsä suureksi hämmästyksekseen, että vouti ja nimismies kaikkialla pitivät tarkkoja tutkimuksia haaksihylyn takia. Iiskon kauhistukseksi tiesi sen ohessa huhu kertoa, että korpraali Stuwitzia, hänen poikaansa sekä venäläisen Vasiljeffin proomuväkeä kuulusteltaisiin. Nyt vasta uskoi hän asian täydellisesti kälylleen, ja tämä ymmärsi vihdoin, etteivät he voineet muuta tehdä kuin kaikessa hiljaisuudessa kasvattaa pienokaista perheeseen kuuluvana lapsena.
Asiaa miettiessään tuli Iisko siihen päätökseen, ettei laiva ollutkaan uponnut, vaikka sen pohja oli puhkaistu, sekä että Vasiljeff ja Stuwitz edellisen lotjalla uudelleen olivat käyneet haaksihylkyä tutkimassa.
* * * * *
"Tulevaisuus" laiva, jota tähän aikaan odotettiin tulevaksi
Köllevuonoon Kööpenhaminasta, oli tavattu ajelulla haaksihylkynä,
ja huhu tiesi kertoa, että Vasiljeffin lotja oli nähty sen vieressä
Nordkyn-niemen edustalla.
Viranomaiset saapuivat laivalle. Se oli riistetty typötyhjäksi ja sen pohja puhkaistu. Asiain näin ollen supistuivat tarkastusmiesten tehtävät pöytäkirjan laatimiseen, ja sen ohessa saivat he haudata kuoliaaksi paleltuneen nuoren naisen, joka, Tanskasta sittemmin saatujen tietojen mukaan, eläessään oli ollut kapteenin vaimo.
Muuan huhu — niistä monista, jotka tästä asiasta olivat liikkeessä — tiesi kertoa, että Vasiljeffin miehet olivat Stuwitzin komseveneellä [komseveneeksi sanotaan erästä lajia suurempaa venettä] edellisenä viikkona yöt päivät kulkeneet haaksihylyn ja rannan väliä ja että tunturilappalainen Jaakko Nutto kahdeksastakymmenestä Kaarle XI:nen hopeariksistä, joita sanottiin beivistaalereiksi ja joita lappalaisilla oli tapana kaivaa maahan, oli ottanut kätkeäkseen tavarat, kunnes sopiva tilaisuus tekisi niiden jakamisen otolliseksi. Osoittaaksensa täydelleen viattomuutensa oli venäläinen kohta sen jälkeen saapunut Köllevuonoon proomullaan, joka — niinkuin "jumala ja jokainen, niinpä esivaltakin, voi nähdä" — oli lastattuna kaloilla ja Arkangelista tuoduilla jauhokuleilla.
Laillisten tutkimusten kestäessä oli kaksi todistajiksi toivottua norjalaista kummallisella tavalla kadonnut. Venäläinen proomun miehistö kielsi tietävänsä mitään asiaan kuuluvaa, ja vanha Jaakko Nutto, joka oli pakana, tekaisi omaisineen kevyesti väärän valan, että he kysymyksessä olevana aikana olivat myyneet taljoja ja vuotia Stuwitzille Hopseidin vuonossa. — Valan jälkeen toimitettiin sitten lappalaisen kodassa Sarakakaste, niinkuin aina, kun lappalainen tahtoo tehdä mitättömäksi kasteen tahi jonkun muun kristillisen toimenpiteen vaikutuksen.
Stuwitzin poika oli todella Hopseidin vuonossa ostanut isänsä puolesta vuotia, mutta — lappalaisen veljeltä, Matilta, ja viikkoa myöhemmin! Sen verran perää oli Jaakko Nuton todistuksessa.
Muuan ulkokareilla asuva suomalainen taasen, joka oli rohkeasti lausunut voivansa ilmoittaa jotain muuta, oli saanut surmansa matkustaessaan käräjäpaikkaan. Kansa kertoi paljon hänen todistettavastaan. Tiedettiin hänen kalastaneen proomun läheisyydessä, kun tämä oli erään karisaaren takana, ja muun muassa nähneen venäläisen maksavan tunturilappalaiselle hopeariksejä, jossa tilaisuudessa Stuwitzin poikakin oli ollut saapuvilla.
Haaksihylkyä ei saatu pelastetuksi; koillismyrsky kuljetti sen etelään päin, ja yleinen mielipide oli, että se viimeinkin oli uponnut.