"Onhan äitinne niin kunnon nainen?"
Vaikka Edelin kasvot, niinkuin jo mainitsimme, eivät olleet Martin mielestä erittäin kauniit, huomasi Martti kumminkin nyt, että ne joskus saattoivat olla sangen miellyttävät. Tummien silmäripsien alla piilevät silmät saattoivat muuttua aivan mustiksi, kun ne sitävastoin äsken, hänen nauraessaan kalan takia, olivat olleet välkkyvän vaaleanruskeat; — ja Edelin asentokin hänen pitäessään ongenvapaa suolavedestä punaisissa käsissään oli ihmeen soma.
Martin soutaessa sillalle istui Edel ajatuksiinsa vaipuneena ja katsoa tuijotti soutajaa suoraan silmiin; ja poikaparan mieleen johtui ikäänkuin jonakin masentavana huomiona ajatus, että hän siinä oli ainoastaan soutukone, jonka nimi oli Martti Jansen.
* * * * *
Uutinen, että Norja oli saanut kuningas Oskarilta oman kauppalipun entisen keltaisen sijaan, kiiti niinkuin tuli kulossa kautta maan. Höyrylaiva "Prinssi Kustaa" toi, laukauksia laskettaen, sanoman siitä Nordlannin lastauspaikoille ja herätti kaikkialla innostusta. Nordlannin jaalain ei enää tarvinnut purjehtia Bergeniin, keltainen lippu perämastossaan; niihin, samoinkuin kaikkiin lipputankojen neniin, nostettiin maan omat värit.
Tämän johdosta piti Heggelundin talossa vietettämän suuret juhlallisuudet, joissa — paitsi muuta — pidettäisiin juhlapuheita lipputangon vieressä pihalla ja kunnialaukauksia pamauteltaisiin. Seudun mahtimiesten välillä pidettyjen pitkällisten keskustelujen avulla saatiin muun muassa puhujat ja puheiden järjestys määrätyksi. Tästä asiasta keskusteltaessa oli esiintynyt kursailua ja kaikinpuolista imartelua, mutta asianomaiset ymmärsivät kumminkin, että loppupäätöksessä piili eripuraisuuden siemeniä.
Juhla oli määrätty pidettäväksi juhannuksen jälkeen, sittenkun jaalat olivat palanneet Bergenistä. Päivän lähestyessä oli Antti Heggelund erinomaisen toimelias. Kun hän tädiltään sai kuulla, että juhlapuhujana esiintyisi myöskin "valtuutettu", hänen onnellinen kilpakosijansa, nolostui hänen mielensä, ja Martti näki, että hän hautoi jotakin tärkeää mielessään, hän kun myöhään iltaan kulki edestakaisin kamarissaan. Viimein hän ilmaisi aikovansa hänkin pitää puheen, mutta harmillista vain oli, ettei hän tiennyt, mistä hänen piti puhuman. Milloin mietti hän sitä milloin tätä ainetta; jospa hän vain olisi aavistanut, mistä valtuutettu aikoi puhua! — "Ja sitten tarvitaan puhujana esiintymiseen myös rohkeutta, Martti!"
Päivä tuli. Veneitä, täynnä vieraita, näkyi rivitysten salmessa; vuonolla olevat veneet ja jahdit olivat lipuilla koristetut, ja puistossa laukaisi Antti apumiesten kanssa kanuunoita. Antti oli koko aamun ollut kalpea ja levoton. Martin mieli oli juhlallinen — hän ei ollut koskaan ennen tällaista juhlaa nähnyt.
Puisto oli täynnä väkeä ja puhujalavan ympärillä seisoivat nuoret neidot valkoisissa hameissa, jotka olivat koristetut Norjan uuden lipun värisillä nauhoilla. Torvensoittajat puhalsivat kansallislaulua, ja tuomari piti puheen kuninkaalle. Sitä seurasivat puheet "Norjan pojille" ja "päivän merkityksestä" sekä "niiden miesten kunniaksi, jotka olivat taistelleet isänmaan puolesta."
Kauniit sanat tekivät syvän vaikutuksen Marttiin. Kun kanuunat paukkuivat, oli hänestä kuin olisi maa kadonnut hänen jalkojensa alta.