Selvään näkyi, että Heggelund oli vanhentunut ja masentunut vastoinkäymisistään ja että Edel oli kokonaan antautunut häntä hoitamaan. Heggelund oli kivuloinen ja pysyi väliin aamusta iltaan konttorissaan, joka samalla oli hänen makuuhuoneensa. Sellaisina päivinä Edel istui hänen luonaan, luki hänelle ja piti hänelle seuraa, koettaen haihduttaa hänen synkkiä, raskaita ajatuksiaan.
Yksitoikkoista elämäänsä eläen oli Edel usein tuntenut itsensä häkkiin suljetun linnun laiseksi. Palava halu päästä ulos maailmaan heräsi usein hänen sielussaan; mutta hän koetti silloin aina lohduttaa itseänsä sillä, että hänellä kumminkin oli velvollisuutensa täytettävänä. Luettuansa Martin viimeisen kirjeen, jossa tämä puhui palaamisesta pohjoiseen, eivät nämä ajatukset häntä enää vaivanneet; kotielämä sai äkkiä jotakin sisältöä ja viehätystä.
Syvälle käyviä, surullisia tunteita herättivät muuttuneet olosuhteet Martissa. M—nsalmella oli vireyttä ja liikettä kuten ennenkin; sillalla ja puodissa meni kaikki entistä menoaan. Martti näki Stuwitzin ja puotipoikain askaroivan meripuodissa ja satamassa kaiken olevan ennallaan. Mutta päärakennuksessa oli kaikki kuollutta, ja pihalla näkyi silloin tällöin ainoastaan pari palvelustyttöä ja joskus joku kerjäläinen. Talouteenkin oli tullut huomattavia rajoituksia, ja puotipojat olivat nyt Stuwitzin ruoassa.
Päivällispöydässä istuivat Heggelund, Edel, vanha Topias setä, neitsyt Dyring ja hän, Martti, — oli suuri erotus nykyisyyden ja entisyyden välillä!
Martin tulo oli silminnähtävästi virkistänyt vanhaa Topiasta. Hän ei tahtonut pienimmälläkään sanalla kosketella talossa tapahtunutta muutosta. Hän tuli iloiseksi ja nauroi omituisella tavallaan puoleksi salaperäisesti ja ikäänkuin itsekseen, kun Martti aterian jälkeen tuli hänen luokseen ja leikillisesti sytytti hänen piippunsa samalla tavalla kuin oli tehnyt ensi iltana talossa ollessaan.
Topias-setä muisti sen aivan hyvin. Sitten hän vain tahtoi tietää, mitä Martti toimi ja mitä aikeita hänellä oli. Martti kertoi sen hänelle.
"Rivakka poika, reipas poika!" sanoi Topias-setä ja ojensi Martille jälleen sammuneen piippunsa. Sitten, oltuaan vähän aikaa ääneti ja ikäänkuin mietteisiinsä vaipuneena, sanoi hän hiukan aiheettomasti:
"Hm! — Edel on kaunis tyttö, Martti Jansen."
Sitä ei Martti voinut kieltää, mutta hän ei halunnut ruveta siitä pitemmältä puhumaan.
Myöhemmin päivällä kertoi neitsyt Dyring Martille rouva Heggelundin kuoleman kaksi vuotta takaperin sekä siihen liittyvät tapaukset.