Hän vei venheen aivan maan suojaan voidaksensa saapua perille äkki-arvaamatta, ja samalla hän mietti, oliko hänen tunturin harjalla näkemänsä lammaslauma kotolaistensa oma.
Nyt hän näki äitinsä vanhan tavan mukaan istuvan oven edustalla sukankudin kädessä ja lankakerä helmassa. Jyrkän polun hän loikki muutamalla harppauksella päähän, ja ilmestyi äkkiä portaille äitinsä eteen. — Kului hiukan aikaa ennenkuin äiti uskoi silmiänsä ja syleili poikaansa, ja kestipä vieläkin kauemmin ennenkuin hän oli oikein tointunut äkillisen ilon puuskauksesta.
Isä oli pitkällä matkalla ja häntä odotettiin kotiin kahdeksan päivän perästä. Sensijaan näki Martti valkotukkaisen, kauniin, seitsentoista-vuotiaan tytön, joka tuli häntä tervehtimään ihmettelevin silmin ja alussa hiukan hämillään. Se oli hänen pikku siskonsa Kristiina, joka nyt oli kasvanut ja tullut täydelleen äitinsä näköiseksi, vaikka ei ollutkaan aivan niin pitkä kuin tämä. Veljestään Eilertistä hän sai kuulla, että hänellä oli hyvä olo erään kauppamiehen luona pohjoisessa ja että hän on hyväntapainen poika.
Iltapäivällä katseli äiti Marttia monta kertaa tutkistellen; mutta rauhoittui, kun poika näytti onnelliselta ja iloiselta.
Heidän istuessaan yhdessä portailla iltamyöhällä kertoi poika äidilleen, että hän oli jättänyt paikkansa Bergenissä — jonka uutisen johdosta äiti löi kätensä yhteen — ja selitti sitten aikovansa tehdä Lapinmutkassa olevan Lapinniemen kauppapaikaksi. Hän aikoi ryhtyä aivan niin pian kuin mahdollista, niin kauan kuin lappalaiset olivat vielä saarella, ja sitten seurata heidän mukanaan Ruotsiin Karesuantoon saadakseen toimeen aikomansa kauppasuhteet. Niinpian kuin vain eräs kauppatavaroilla, kahvilla, sokurilla, tupakalla y.m. lastattu venhe, jota hän odotti tulevaksi, saapuisi perille, aikoi hän aloittaa kauppansa sellaisella tavalla, joka ei loukkaisi ketään, se on: tekemällä maahan kumoon kaadetun venheen puodikseen. Pääasia oli kuitenkin saada suomalaisen ja Nuton perheen suostumus.
Marina oli vaiti ja kuunteli poikaansa. Hän ei voinut arvostella hänen hankkeitaan, mutta oli kuitenkin eräs kohta, joka antoi hänelle aprikoimisen aihetta, se näet, minkä vuoksi Martti kaikkea tuota puuhaili, koska hänellä oli ollut oivallinen asema Bergenissä. Poika arvasi äitinsä kasvoista hänen ajatuksensa ja ilmaisi illan kuluessa hänelle rakkautensa Edel Heggelundiin.
Nyt ymmärsi äiti kaikki ja käsitti sydämessään poikansa aikeet — sanoi kuitenkin hymyillen, että Martti olisi voinut tehdä vielä paremman matkan ollessaan viimeksi Heggelundin luona. Kun poika selitti syynsä siihen nähden, ei äiti vastannut mitään; — hän hyväksyi poikansa ylpeämielisyyden, mutta näki kuitenkin, että hän itse Edelin sijassa olisi ajatellut toisin.
Marina tarvitsi koko yön saadaksensa kaiken tämän johonkin määrin selville, ja tuskinpa sai hän sinä yönä vähääkään unta. Hän käsitti, että hänen apunsa näin alussa olisi sangen tarpeellinen, jotta Martti pääsisi lappalaisten suosioon.
Jo seuraavana iltapäivänä istui äiti Matti Nuton teltassa ystävällisesti keskustellen ja juoden kahvia, johon "hänen poikansa oli itse tuonut pavut mukanaan."
Sattuipa niin, että he juuri puhelivat niistä ajoista, jolloin suomalaisen tytär Lyma ja Martti olivat hyviä ystäviä, ja niinpä suomalaisen sekä Matin mieleen johtui taas kuinka Marina oli pelastanut Lyman sekä hänen äitinsä — suomalaisen ensimäisen vaimon ja Matin tyttären — ulkona kareilla.