Eräänä toisena päivänä samanlaisella käynnillä ollessaan mainitsi Marina kuin sattumalta, että hänen pojallaan oli venhe täynnä tavaroita, joita hän aikoi myydä; arveli kuitenkin, ettei ole vasta-alkajalle helppoa sellaisella paikkakunnalla, niinkauan kuin Stuwitz oli kuin haukka kaikkien niskassa.
Hän käytti tahallaan sellaista sanaa, tietäen, että se Nuttojen vanhan vihollisuuden takia Stuwitzin kanssa oli heille mieleen ja muutenkin sisälsi totuuden; sillä Stuwitz oli tunnettu siitä, että hän varoi kilpailijoita ja käytti kaikkia keinoja heidän tuhokseen. Marina oli tuonut sillä kertaa Martilta nyytin lahjoja, jotka Matin oli määrä viedä Lymalle Ruotsiin, saaden vaivojensa palkaksi kartuusin tupakkaa. Marina osasi helposti voittaa ihmisten suosion, ja nytkin hän menetteli sekä ymmärtäväisesti että sopivasti.
Kun Janne Sakarinpoika tuli kotia, hämmästyi hän suuresti nähdessään poikansa myymässä tavaroita väliaikaisessa puodissaan kumotun venheen alla kentällä suomalaisen majan luona. Sinne oli jo useampia lappalaisia saapunut ostamaan ja vaihtamaan, ja rannalla nähtiin pari venhettä, joiden väen huhu oli houkutellut sinne mannermaalta.
Janne ei puhunut pojalleen mitään, mitä hän ajatteli tämän yrityksestä, eikä ylipäänsä hänen aikeistaan. Mutta Marinalle hän ilmoitti tyytymättömyytensä, selittäen, ettei olisi sopinut luopua varmasta ansiosta ja tavoitella kaikin puolin epävarmaa; hänen poikansa oli nyt täysikasvuinen ja oppineempi kuin hänen yksinkertainen isänsä — hän sai siis katsoa eteensä. — Mutta kun äiti sitten ilmoitti, mitä hän tiesi asian alkusyystä, tuli isä tosin hiukan suopeammaksi, mutta arveli kuitenkin, että jollei tuo hieno neiti huolisi Martista hänen nykyisessä asemassaan, ei häntä ansaitsisi tavoitellakaan.
Hinta, jonka Martti tarjosi Matti Nutolle turkiksista ensi kesänä tapahtuvassa tavaranvaihdossa, miellytti lappalaista siihen määrään, että hän eräänä päivänä ehdotti Martille matkaa rajan yli Karesuantoon, jossa hänelle olisi runsaasti tarjolla turkiksia.
Martti Jansenilla oli tähän aikaan kuitenkin paljon huolia, joita hän ei tahtonut ilmaista vanhemmilleen. Hänen hankettaan kohtasi moni vaikeus: väliin oli yksi tavaralaji loppuunmyyty, väliin taas toinen, vaikka kauppaa olisi pitänyt säännöllisesti jatkaa, niin etteivät ostajat odotuksessaan pettyisi ja kävisi tyytymättömiksi. Se kauppa-alus, jonka mukana hän odotti hiukan suurempaa varastoa Trondhjemista, tuli Skorpön rantaan vasta viime hetkellä, kun hän epätoivossaan jo luuli olevansa pakotettu lyömään koko puodin toistaiseksi kiinni.
Suomalainen oli jo myöntynyt luovuttamaan Lapinmutkan vuotuista maksua ja muita etuuksia vastaan, kunhan vain siihen saataisiin Matti Nuton ja hänen poikiensa suostumus.
Syksy oli jo käsissä ja lappalaiset olivat alkaneet pitkän retkensä
Norjan tuntureille lähelle rajaa, kun Martin veli Eilert ilmaantui
eräänä päivänä hänen suureksi ilokseen ja otti hoitaakseen asiat
Lapinniemellä.
Jo seuraavana päivänä hän oli valmis matkalle. Laukkunsa hän oli täyttänyt kaikenlaisella pienellä tavaralla, kuten peileillä, liinoilla y.m., jotka olivat soveliaita lahjoiksi perille saavuttua, ja iltapäivällä hän oli jo salmen toisella puolen jonkun matkan päässä sisämaata kohti.