Ollessaan sellaisilla matkoilla väliin yhden väliin toisen kanssa sai Martti tilaisuuden tuttavuuksien tekemiseen ja kauppojen hieromiseen; mutta tässäpä ilmestyi vaikeuksia, joiden alkusyynä oli, kuten Hopea-Saara eräänä päivänä ilmoitti, pari ostajaa, jotka olivat suutuksissaan Martin tarjoamista korkeista hinnoista.
Martti oli luvannut ruveta kummiksi Lyman pojalle, joka ensi sunnuntaina piti kastettaman. Äiti oli nimittänyt lapsen Martin kaimaksi.
Kirkonmenojen jälkeen pidettiin jonkunlaisia markkinoita.
Lauantaina päivällisen jälkeen lähti useita lappalaismatkueita — rivi rivin jälessä — pulkissaan pitkin lumista laaksotietä kirkolle. Ajaessaan pitää Lappalainen pulkkaansa ruumiillaan tasapainossa, siten että hän vähän väliä nojaa poronnahkaisessa rukkasessa olevalla kädellään hangenpintaan. Kun juokseva poro väsyy ja käy kärsimättömäksi, kääntyy se joskus, kuten tiedetään, isäntäänsä vastaan, joka silloin sukkelaan kumoo pulkan yllensä, samalla kuin raivostunut elukka kopistelee pohjaa sarvillaan ja etujaloillaan. Niin pian kuin raivo lakkaa, kääntää lappalainen taas pulkan entiselleen ja pitkittää matkaansa, kunnes hän näkee hyväksi riisua poron ja asettaa sen sijaan toisen varalla olevan, jota hän nuorasta kulettaa mukanaan.
Syrjälaaksoissa tuli tuon tuostakin toisia kirkkomatkueita, jotka liittyivät rivissä muiden seuraan, ja niin jatkoi koko seurue punaisine lakkeineen kulkuansa pitkänä, heleän kirjavana juovana pitkin valkoista seutua, väliin kadoten koivunorostoon, väliin taas ilmaantuen kukkuloille ja joen rannalla. Alhaalla joella — joka näkyy olevan erittäin lappalaista varten luotu kulkuväylä, paitsi missä kosket ovat esteenä kululle — kasvoi matkue yhä suuremmaksi.
Kun myöhään iltapäivällä pysähdyttiin erään jääpeitteen alla olevan järven saarelle, oli siellä koossa suuri osa kirkolle matkustavaa rahvasta.
Melkoisen metelin jälkeen, johon antoi aihetta se, että pari matkalaista oli tullessa ajanut poronsa ristiin vetohihnojen yli, päästiin viimein järjestykseen. Sukset, jotka kuletettiin varastoreessä, pistettiin lumeen pystyyn. Niihin sidottiin ruoaksi jäkälää, samalla kuin elukat itse kaaputtivat lunta hakeakseen lisää. Reestä ottivat vaimot poronlihaa, poronkieliä ja muuta muassa olevaa tavaraa, samalla kuin miehet vetivät esille viinapullon peskinsä sisältä, jossa he sitä kovan pakkasen tähden säilyttivät.
Olipa juhlallista katsoa, kuinka koko tämä joukko kylmänä iltapäivänä, autiossa lumen peittämässä saaressa lappalaisen tavan mukaan otti lakit päästänsä ja notkistetuin polvin piti rukoukset ennen aterioimista. Martista tuntui kuin olisi hän ollut kirkossa, mutta suuremmassa kuin koskaan ennen.
Senjälkeen kului aika hyvin hupaisesti, ja liikkeelle lähdettiin vasta parin tunnin kuluttua, sittenkun aurinko oli noussut taivaalle. Kaksi poroa oli repinyt itsensä irralleen ja ne oli ensin otettava kiinni. Samalla kuin isäntä kulkee ja vaanii poroa, lentää nuora äkkiä kuin musta varjo yli lumen. Eläin tuntee sen sarvissaan ja nousee kahdelle jalalle, samalla kuin lappalainen vetää sitä luoksensa. Vihaisen elukan etujalat kolhivat lopulta hänen paksua peskinkaulustaan, jolla hän kokee suojella itseään ja joka, etenkin jos se on karhunnahkaa, tekee iskut melkein tuntumattomiksi.
Kirkkokojuihin toivottiin saavuttavan kello kahden tai kolmen paikoilla aamulla, mutta paksu sumu, jonka matkalaiset kohtasivat eräällä isolla järvellä, pakotti heidät pysähtymään, jolloin huomattiin, että tunnin verran oli ajettu ympärinsä ja tultu entisille jäljille takaisin.