"Lapinniemi ei kuitenkaan liene koko elämä", vastasi tyttö matalalla äänellä, katsomatta Marttiin.

"Ei, neiti Edel", sanoi Martti mielenliikutuksen valtaamana, "mutta te olette minulle koko elämä! — Teitä varten minä olen työskennellyt ja teitä minä olen ajatellut." —

Martti oli noussut ylös ja seisoi nyt tytön vieressä. — "Ja nyt" — hän lisäsi surullisella äänellä, "nyt, kun minä en ehkä koskaan enää saa nähdä teitä tässä elämässä, tahdon minä pyytää teitä säilyttämään erään esineen, joka on minulle erittäin kallis, äitini rintaneulan; minua ilahduttaisi suuresti, jos tietäisin teidän kantavan sitä."

Hän aikoi ojentaa tytölle neulan, mutta käsi, joka otti sen vastaan, vapisi, ja hän luki Edelin kasvoista ja hänen kyyneltyneistä silmistään, että tyttökin rakasti häntä. Martti unohti kaiken ja veti tytön luoksensa; mutta kohta sen jälkeen hän malttoi mielensä ja sanoi vitkaan: "Mitenkäs tulevaisuus?"

"Sen rakennamme me yhdessä", kuiskasi Edel ja tarjosi kätensä luottavasti Martille.

Kun neitsyt Dyring katsahti sitten ovesta, istuivat molemmat onnelliset ikkunan edessä kuunvalossa.

Aamulla oli Edel tavallista aikaisemmin isänsä luona; hänellä oli tavattoman paljon asioita toimitettavana ja järjestettävänä. Mutta sitten tyttö tarttui isäänsä kaulaan, niin että tämän täytyi kysyä syytä siihen, ja silloin Edel selitti, kuinka hänen laitansa oikeastaan oli. Isä oli asiasta hyvin iloissaan, ikäänkuin Martti Jansen olisi voittanut Lapinniemen eikä kadottanut; sitten tehtiin sopimus kihlauksen julkaisemisesta, kun Martti ensi kerran tulisi Heggelundille. Edel luuli kuitenkin, että neitsyt Dyring arvaisi asian jo sitä ennen.

* * * * *

Oli juuri se aika kesää, jolloin lappalaiset oleskelivat Skorpöllä, ja sanoma siitä, että Stuwitz aikoi myydä Lapinniemen huutokaupalla, oli saapunut sinnekin. Se saattoi Matti Nuton kovin levottomaksi, sillä hän näki uuden vaaran uhkaavan etujansa.

Kun Martti Jansen tuli kotia, oli häntä vastassa useita henkilöitä, jotka koettivat hänen kasvoistaan arvata, miten matkalla oli käynyt, ja niiden joukossa myöskin Matti Nutto. Mutta hänpä ei voinut tehdä muuta päätöstä kuin että matka oli onnistunut hyvin. Marinalta hän sai seuraavana päivänä kuulla, kuinka asian oli käynyt.