Heidän poskensa koskettivat toisiansa; silmänräpäys — ja Marina irroitti itsensä nopeaan ja juoksi asuinhuoneeseensa.
Aatto-ilta alkoi, kuten tavallisesti, jumalansanan lukemisella. Vanha Brögelmann otti esiin sarvisankaiset silmälasinsa ja luki luvun raamatusta sekä jouluvirren, ja tämä ilta pysyi sitten aina Jannen muistissa hänen elämänsä juhlallisimpana ja riemullisimpana hetkenä.
Ylioppilaan vuoksi pidettiin erityinen joulujuhlallisuus salissa; siellä annettiin joululahjoja kaikille palkollisille. Janne sai porsliinista tehdyn, naisen kuvalla varustetun tupakkapiipun sekä kolme hopeataaleria paperikääryssä; Marina sai suuren hartiahuivin.
Sattumalta oli heidän yhtaikaa astuttava kiittämään isäntäväkeä. Miehekäs Janne näytti siinä tavattoman avuttomalta, ja Marinan posket olivat kovin punaiset.
Yhtä juhlallisena loisti sittemmin Jannen muistissa joulu-ilo ja seuraavan päivän riemut. Pelimanni Erkki soitti viulua, Pekka Plads klanettia, ja Janne pisti polskaa pirtissä niin iloisena kuin olisi hän saanut lahjaksi maat ja mannut. —
Rengit ja piiat leikkivät palkollisten huoneessa; ja tavallisesti joutuivat — sattumalta — Janne ja Marina pariksi, kun oltiin "laivanlähtösillä". Kierrettiin piiritanssia ja laulettiin:
Nyt jaala on lähdössä Bergeniin, sen lastiksi mitähän saataisiin? On miesi Neuvoton niminen, vaimons' on Riskillä Tyhjänen; mut tytär kauniin on naisista — hän sulhon mistä ja milloin saa?
Nyt laiva Bergeniin lähtevi;
Me tytön paamme sen lastiksi,
On laiva oiva: on pohjaton,
ja paitaryysy sen purjeen' on;
peräsimensä se tiellä saa,
ja härkinpuu sill' on mastona.
Ja Bergentuuli, ja hyvä, käy —
oi ukkoseni, ei tietä näy…
Luodolta luodolle purjehdi,
ja laiva väylänsä löytävi;
saa puuskat perästä pauhaamaan,
Niin kyllä Bergeniin saavutaan. —
Ja siinä, siin' on jo Bergeni, ja tyttö kannella istuvi ja loistaa siinä kuin päivän koi… "Oi, jos sen tyttösen saisin, oi!" niin kaikki kauppiaat huudahtaa. — Ja tyttö uljaimman sulhoks' saa.