"Oh, kesäaikaan niitä on kyllä minulla" — tiesihän Maisa, että se juuri Kielsbergin mieltä painoi.
"Niin, mutta silloin maksatte ne kauniisti jälleen."
"Niin pian kuin voin."
"Voin — voin — niin! — — Neula voi varmaankin lopuksi tehdä ihmisestä hirveän huolellisen ja tarkan", — sanoi hän yhtäkkiä, — "se johtuu varmaankin jokapäiväisestä harjoituksesta olla ompelematta pistettäkään väärin. — Muuten on niin paljon ommeltava uudestaan — koko leninki voi olla tärvelty. — Eikö totta, Maisa?" ärsytti hän.
"Mutta muuten voitte uskoa, ettei tuo teidän varovaisuutenne ja valppautenne ja kunnollisuutenne ja velattomuutenne ja kelvollisuutenne ole lainkaan hauskaa — — minä annan neulan mennä yhtäkyytiä koko kaulurin läpi", jutteli Kielsberg.
"Niin, sellainen minä olen!" — ajatteli Maisa; ja hymyillessään ja katsoessaan Kielsbergiin hän näytti melkein siltä kuin olisi tehnyt tästä pilaa ja älynnyt hänen puheensa ytimen.
"Eiköhän ole parasta, että käännymme nyt?" — keskeytti Maisa hänet.
"Niin, tuo on aivan teidän tapaistanne! — Kuljen tässä niin tuskaisena ja vaivattuna kuin piikkisika ja minusta tuntuu kuin jutteleminen teidän kanssanne vaikuttaisi minuun kuin opiumi-annos, — ja niin saatatte te yht'äkkiä sanoa: eiköhän ole parasta, että käännymme ympäri nyt?"
"Kun ette kuitenkaan koskaan sano, mitä oikein ajattelette, niin —" virkahti Maisa yht'äkkiä nakaten niskojaan.
"Vakuutan, ettei koko kaupungissa ole ainoatakaan ihmistä, jolle voisin puhua niinkuin teille… Ei, älkää pudistako päätänne, Maisa, — olette ainoa naistuttavani koko kaupungissa, näettekö. — Niin, onhan se harvinaista, mutta kun saa ponnistella, niinkuin minä saan, niin täytyy olla ilman sitä ylellisyystavaraa… Kuljeskelen nykyään miettien, mistä saisin hankituksi itselleni kutakuinkin siistit tulot kesäajaksi. Sillä nyt loppuvat kaikki mahdollisuudet joka puolelta" — lisäsi hän luontevasti.