"Saadaanpa nähdä — saadaanpa nähdä."
Rouva tutki huolellisesti, istuiko aamupuku.
"Niin, onhan se niin hyvä kuin kotonaommeltu suinkin saattaa olla,
Signe."
"Loistelias", — selitti Anton katsellen Signeä joka puolelta… "siihen puettuna nuori rouva kävelee jollakin parvekkeella Schweizissä, katsoo Finsterarhornia, Mont-Blancia ja niin edespäin…"
"Tuolla Antonilla on varmaankin nykyään aivan sietämättömän ikävää", sanoi Arna — "hän kuljeksii alinomaa täällä sisällä edestakaisin."
"Pahempi on, että häntä itseään katsellaan", arveli äiti; — "siellä vilisee luonnollisesti ylhäisiä ulkomaalaisia, jotka eivät suinkaan ompeluta pukujaan neiti Jonsilla, — sen voit ymmärtää… Ei siksi, etteikö täälläkin olisi niitä, jotka tuottavat ulkomailta vaatteensa."
"Onhan sinulla itselläsikin siihen varaa, jos vain tahdot, äiti!" huomautti Signe.
"Minulla — oh — olen niin monta vuotta jo tullut toimeen sillä, mitä saa ostaa tästä kaupungista… Mutta kaikki hienommat tilaavat ulkomailta vaatteensa —."
"Ja voihan nyt hyvinkin sattua, että sinut isän kanssa kutsutaan linnaankin ja piispan luo, äiti." —
Muuan aamunuttu piti vielä iltapäivällä leikata ja ommella. Muotilehti tuotiin jälleen sisään ja malleja alettiin valita.