"Miltä tämä näyttää sinusta? — Entäs tämä, äiti? — Tai tämä? —
Otanko tämän — vai mitä arvelet, äiti?" —

"Jäin oikein miettimään, — jos kävisi niin, että suuntaisitte matkanne Pariisiin, Signe — — Mielestäni pitäisi sinun vihjata siihen suuntaan, — niin voisit ehkä ostaa jotain tänne meille kotiinkin. — — Voihan kyllä olla viisainta hankkia itselleen pukuja, joitten tietää kestävän arvostelua, — jos joskus joutuisi edustavaan asemaan… Tilaisuushan olisi erinomainen — — ja tiedäthän varsin hyvin makuni" — —

* * * * *

Maisa oli sydämensä pohjasta iloinen kävellessään kotiinpäin illalla ja saatuaan kaikki valmiiksi Tranemeilla. Ja kuinka hyvin hän oli onnistunut töissään! Varmasti olisi hänellä siinä talossa vakinainen leipäpaikka.

Nyt oli vielä kahdeksaksi päiväksi työtä konsuli Schoulla, sitten hekin lähtisivät kylpemään Aasgaardsstrandille. Siellä Maisa nyt kuitenkin parhaiten viihtyi kaikista niistä perheistä, joissa hän kiersi, — he osasivat antaa arvon Maisallekin ja huomasivat, että köyhäkin voi olla rehellinen…

Mutta sitten ei häntä enää ollutkaan pyydetty mihinkään kesäaikana. Ja toinen toisensa jälkeen matkusti maalle…

Hän oli ehtinyt Isollekadulle juuri viistoon lihapuodeista, kun Kielsberg pysähdytti hänet keskellä katukäytävää silmät säihkyen ja salamoiden.

"Niin, olitte oikeassa, Maisa, — aivan oikeassa, tosiaankin taivas itse lähetti minulle avun, ja voitte uskoa, että tartuin heti oljenkorteen. Muuan ruotsalainen näyttelijäseurue tulee Klingenbergille kesäksi ja siinäpä sain kaapatuksi itselleni arvostelijan toimen kahdentoista taalarin palkalla kuukaudessa, — juuri, kun ajattelin turvautua kotiopettajanpaikkojen ilmoituksiin! — Niin siirtyy epätoivo syksyksi!"

Hän oli niin innoissaan, ei puhunut muusta kuin siitä, mitä kaikkea pitäisi toimittaa; hän tekisi työtä kuin hevonen nyt nämä kolme kuukautta, — pitentäisi päivän puoleksitoista, — vain virkistäisi itseään iltaisin Klingenbergillä…

— "Kaksi vapaapilettiä… ja kello puoli kahdeksan… ensimäisen näytöksen jälkeen… mitä arvelette, Maisa?… Ettekö luule, että meillä voisi olla siellä hyvinkin hauskaa?…"