Maisa ei puolestaan myöskään ollut niin varma siitä. Mutta, — hän kumarsi kapean päänsä koneen yli; hän ei voinut pidättää itseään sanomasta tälle Signelle jotain purevaa. — "Tarvittaisiin paljon, ennenkuin hän menisi ja möisi itsensä. Saatte nähdä, ei hän mene naimisiin sillä tavoin!"
"Oh, siitä te ette tiedä hitustakaan, Maisa, — teidän asemassanne on mahdoton arvostella sitä asiaa."
"Mutta puhuttiinko todella sellaista Brandteilla?" tuli hiukan jäljestäpäin. Signe oli nähtävästi vaipunut mietteisiinsä.
Maisa ommella hurahutti jälleen, — hän oli tosiaankin antanut neidille vähän miettimisen aihetta. Hän harsi innokkaasti pitkin pistein saadakseen leningin koetukseen ennenkuin he menisivät teatteriin. Muuten hän olisi suorastaan ymmällä, mistä hän saisi rahat, — sillä hänen täytyi saada ne, vaikka ne pitäisi hankkia mistä tahansa.
"Greta tulee kuitenkin teatteriin", sanoi Arna ovesta. "Anton sanoo, ettei hän tahdo. Huh — kolme sisarta rinnakkain!…"
"Niinpä kylläkin", ajatteli Maisa, "Anton tahtoo varmasti pitää omaa teatteriaan ylhäällä sivurakennuksessa tänä iltana." Hän neuloi kiireesti — hän tahtoi saada leningin harsituksi ennenkuin he menivät. Kello ei varmaankaan ollut vielä kuuttakaan…
"Mai- Mai- Mai- Maisa, kuulkaahan toki", kuiskattiin keittiön ovesta.
Se oli Didrik, tuo musta kadetti-velikulta; hän katsoi, oliko hän yksin.
"Sanokaa minulle, Maisa, tiedättekö, ketkä kaikki menevät tänä iltana teatteriin?"
"Niin, — rouva ja Signe-neiti ja Arna, — en tiedä, meneekö muita."
"Luuletteko, että eno menee mukaan?" kyseli hän varovaisesti.