"Luulenpa, että antaisitte paljon ollaksenne varma asiasta."
"Minä? — miksi niin? — Mitä te oikein tarkoitatte?"
"Oh, ehkä olisi hyvä, jos hän olisi poissa tänä iltana —"
"Mitä sitten? — mitä te tarkoitatte, neiti?"
"Eihän teidän tarvitse kysellä minulta sellaista, kun ette tahdo, että minä vastaan."
"Te teitte huomautuksen, joka lievimmin sanoen oli — — hiukan nenäkäs, sen saan sanoa teille. Olen huomannut, että tuollaiset nuoret neitoset tulevat helposti liian koppaviksi."
"Minä en ole mikään nuori tyttö, minä olen kohta kahdenkymmenenkuuden ikäinen — ja kyllä hyvän joukon vanhempi kuin te. Kuinka vanha te olette, kadetti?"
"Sehän on samantekevää, se ei kuulu tähän. Minä kysyin, mitä te tarkoititte tuolla puheellanne?"
"Minä? — en mitään. Minusta tuntui vain siltä, niinkuin tukkukauppias olisi puhunut rouvalle jotain sellaista, että häntä halutti mennä ylös ullakkokerrokseen katsomaan, millaista siellä ylhäällä on."
"Oletteko järjiltänne, Maisa? — Sanoiko hän niin?" kadetti kadotti kokonaan ryhtinsä.