Kuumuuden vuoksi ei kellään koko talossa ollut kuin välttämättömimmät vaatekappaleet yllä; — Antonisen tuli sisään hengästyneenä, punaisena ja hikisenä kuivaten kasvojaan ja niskaansa; — näytti siltä kuin olisi paha sää ollut tulossa, — Maisa oli kyllä tiennyt sen leivästäkin.
Ei, äänensävystä kuuli Antonisenin olevan hyvällä tuulella. — — Niin, nyt Maisakin huomasi, että leipä oli erinomaista. — — —
* * * * *
Maisa oli aina silloin tällöin käynyt teatterissa Kielsbergin kanssa.
Eräänä sunnuntai-iltapäivänä olivat he myöskin tavanneet sillalla ja
soutaneet yli sataman Grönlinieniin ja Ekebergiin — ja nyt puhui
Kielsberg toisesta sunnuntaimatkasta Maridal-järvelle.
Niin huolekasta ja vaikeaa kuin Maisan elämä nykyään monestikin oli, kun ei tiennyt, mistä saisi työtä seuraavaksi päiväksi, niin sittenkin hän unohti huolensa, kun tuli teatteriinmenoaika… Hän huomasi useinkin kulkiessaan aivan hymyilevänsä vain sen vuoksi, että tiesi teatteripiletin olevan taskussaan.
Kielsbergin elämä oli usein niin työlästä, hänen täytyi lukea niin paljon ja hän näyttikin usein aivan lopen väsyneeltä, kun Maisa tapasi hänet sisäänkäytävän luona.
Mutta jos Maisa saattoi olla hänelle joksikin lohdutukseksi, niin —
Kaikkein virkistävintä, mitä tiesi, sanoi Kielsberg, oli nähdä Maisa sellaisena, iloa säteilevänä huvittelemaan lähtiessään.
Maisan täytyi niin monesta syystä olla varovainen, sen Kielsbergkin ymmärsi. — Sillä ei käynyt päinsä, että joku Ellefsenin talon asukkaista, kaikkein vähimmin Dörumit tai rouva Thorsen, saisi vihiä siitä, että he kaksi olivat yhdessä ulkona huvittelemassa; — he saisivat heti epäluulon, ja Dörumit sanoisivat piankin Maisan irti asunnostaan. Myöskin piti aina erota Siltakadun kulmassa niinä iltoina, jolloin he yhdessä menivät kotia, jotta heitä ei nähtäisi niillä seuduin, ja Maisan täytyi sovittaa niin, että hän tuli hyvän aikaa ennen Kielsbergiä portista sisään.
Ja ulkona Klingenbergilläkin saattoi helposti tavata jonkun noista perheistä; — Anton Tranemin ja Jaakko Schoun oli Maisa nähnyt vilahdukselta kauempaa, ja hän aivan hätkähti eräänä iltana, ollessaan Kielsbergin kanssa ulkona näytöksien väliajoilla… Maisa oli juuri kuorimassa appelsinia ja tarjoamassa sitä tälle, kun hän sattumalta tuli kääntyneeksi ympäri. Jonkun matkaa heidän jäljessään yleisön joukossa kulkivat tosiaankin rouva Tranem, täti Rask, Greta, Arna ja Theodor; — he olivat varmaankin tulleet kesäasunnoltaan Lökkeniltä kaupunkiin katsoakseen Gurlia. Mutta hänelle tuli kiire päästä toiseen käytävistä pensaitten suojaan…