Tranemit olivat myöskin kutsuneet häntä, mutta Maisa ei mitenkään ollut voinut lupautua sinne ennenkuin syyskuun ensimäisellä viikolla. Se oli kyllä myöhäistä, — kaikki he, rouva ja tyttäret, odottivat Maisaa laittamaan heidän pukujaan kuntoon voidakseen jälleen näyttäytyä ulkona.

Nyt oli Maisa jo istunut siellä useita päiviä. — Rouva oli lempeä, muisti tuoda suklaata, kun oli aamupäivä vieraita, tai teetä iltapäivisin, — Maisaahan tarvittiin niin välttämättömästi.

Mutta heti ensimäisenä päivänä siellä istuessaan huomasi Maisa, että siellä oli ikäänkuin suurenmoisempaa ja vauhdikkaampaa. Aiottiin ostaa uusi, hieno brysselinmatto saliin ja tummat ripsi-ikkunaverhot.

Ja eikös Karelius, kuski ollut saanut kahta kiiltävää nappia päällystakkinsa kaulukseen, — odotahan vain, pian saat vielä lisäksi nauhoja ja kaikenlaisia käänteitä takkiisi! — — — Ei milloinkaan ollut Maisa kuullut, että hänellä oli niin hieno nimi kuin Svendsen, jolla häntä nyt alinomaa puhuteltiin.

Varmaankin saataisiin rouvaa pian kutsua valtioneuvottareksi.
Kielsberghän oli sanonut, että nimitystä odotettiin joka päivä.

Mutta oli ikävää, että tuo Anton alinomaa keksi asiaa Maisan huoneeseen ryhtyen laskemaan leikkiä ja juttelemaan Maisan kanssa! — Maisan oli oikein vaikea sietää häntä hänen siinä seisoessaan. Hän oli niin olevinaan, ja nuo vaaleat silmät välkähtelivät niin ilkeästi ja sitä paitsi oli hän käynyt oikein tunkeilevaksikin. Maisan täytyi usein ommella aivan kaksinkertaisella innolla näyttääkseen, ettei hän tahtonut olla vähimmässäkään määrässä tekemisissä tuollaisen junkkarin kanssa. Mutta korvia aivan kuumoitti, Anton oli varmaankin nähnyt Maisan kesällä Klingenbergillä ja tehnyt omia johtopäätöksiään…

Rouvasta tuntui varmaankin tyhjältä, kun Signe oli poissa, Arnalle ei voinut puhua kaikkea, mitä ajatteli. — Ja Greta oli saanut kasvatuksensa kokonaan toisenlaisissa oloissa, perhe ei silloin vielä ollut niin vaurastunut; — hän seisoi siinä suurine, kysyvine silmineen antaen toisten pukea hänet miten vain tahtoivat vierailuhattuihin ja -pukuihin.

Rouva kävi Torpilla joka aamupäivä, siellä oli kovin hienoa. Arna kertoi, että tukkukauppias oli antanut kymmenentuhatta taalaria myötäjäisiksi.

Mutta Maisan täytyi sydämessään myöntää, että kun nuo komeat, pariisilaiset syysvaatteet olivat saapuneet — sekä rouvalle että Greta-neidille ja Arnalle, — ja niitä sitten täytyi ratkoa ja korjailla ja neuloa uudelleen, niin oli kuitenkin tämä ulkomainen ihana villakangas ikäänkuin pumpulinsekaista. — Kuosi ja malli jäivät tietysti jäljelle, hienot koristeet myöskin; — mutta paljon norjalaistakin tuli lisäksi niihin; — ja miten paljon ne olivatkaan maksaneet! — Mutta ei mistään hinnasta pitänyt kenenkään saada tietää, että niitä oli korjailtu täällä kotona.

Kesäasunnolta tuotiin georgiineja ja maljakkoihin syyskukkia kaikkiin huoneisiin, omenoita ja päärynöitä, punaisia ja mustia viinimarjoja hillottaviksi. Kokonaisia sokeritoppia kannettiin puodista pihan yli ja pantiin sulamaan suureen, tinattuun messinkikattilaan. Täti Rask seisoi keittiössä hillotölkkien ja sianrakkojen keskellä, kädessä nauhaa, jolla piti sitoa purkit.