Maisa näki niin peloittavan selvästi kaikki ne perheet, jotka tuomitsisivat hänet, — ovi toisensa jälkeen sulkeutuisi, ja hän seisoisi kadulla hyljeksittynä ja leivättömänä, — Maisa tiesi, mitä se merkitsisi — —
Hän silmäsi rouvaa, koettaen katseellaan saada lähimäiseltään apua, ja rouvan kasvoille kohosi haihtuva puna; — mutta hänenhän oli puolustettava Antoniaan.
… "Ja vaikka olemmekin nähneet teidät omine silminemme Klingenbergillä, on sisareni tahtonut ryhtyä tuohon epämiellyttävään tehtävään käydä tiedustamassa teistä teidän asunnostanne. — Tahdomme saada täyden selvyyden asiasta."
Maisa tunsi, kuinka sievästi ovi sulkeutui hänen edessään…
Ja samalla tapaa kävisi Torpilla ja Schoulla ja Brandtilla ja
Kalnaesilla ja kaikkialla, — toinen toisensa jälkeen —
… Siellä Dörumeilla, — ajatteli hän — ei hän saisi mitään huonoa arvostelua; — mutta epävarmaa oli, auttoiko se mitään; — hän oli nähnyt rouvan silmistä, että oli kysymys Antonista…
Jalka, joka polki konetta, pysähtyi, hän vaipui vähänväliä ajatuksiinsa — — — Ja sitten ompeli hän jälleen sitä suuremmalla vauhdilla unohtaakseen kaikkityynni.
Ovikello soi, vieraita tuli ja meni jälleen pois.
Lena katsoi sivulle tuodessaan kahvia ja näytti olevan hyvin hämillään, varmaan oli hänkin huomannut, että jotakin oli ilmassa…
— Viiden aikaan tuli neiti Rask takaisin…