Hän oli varmaankin nuuskinut hyvin; — saa nähdä, mitä syytöksiä he nyt olivat keksineet; — Maisa saisi kyllä pian kuulla kaikki!
Aina vähänväliä kuohahti hänen raivonsa uudelleen; — koettaisivatpa vain polkea hänet kuoliaaksi!
He puhelivat hyvän aikaa sisällä.
Jumala tietäköön, mitä neiti Rask nyt oli kuullut, ajatteli Maisa uhmaavana, — siellähän pidetään nyt suorastaan pitkä neuvottelukokous mokomankin vuoksi!…
"On varmaankin parasta, että annatte ruokasalin oven olla hiukan auki,
Lena; — Maisalla voi olla kylmä siellä." —
Rouva siellä puhui ja Maisaan vaikuttivat tämän sanat niin, että häntä vapisutti. Äänessä oli ollut pieni armeliaisuuden vivahdus.
Greta-neidin tullessa katsomaan takkia väijyi Maisa tämän kasvojenilmettä tutkistellen itsekseen oliko tämä hiukkaakaan lempeämpi; mutta hänessä ei näkynyt muuta kuin velttoa rauhallisuutta.
Neiti Raskin tullessa ruokasaliin katsahti Maisa häneen nopeasti yli ompelukoneen päästäkseen selville hänen ilmeestään. Neiti ryhtyi panemaan pöytäliinakangasta astiakaappiin tehden sen varsin hitaasti ja rauhallisesti; hän pani sen ensin tuolille eteensä ja Maisa näki hänet kaiken aikaa.
Ennen illallista tuli rouva ovelle asettuen lampunvarjostimen taakse niin ettei hänen kasvojaan voinut selvästi nähdä.
"Ette luonnollisesti ole voinut paljoakaan ommella tänään, neiti Jons", — kuului varsin ystävällisesti. "Voitte tulla huomenna uudestaan ja valmistaa Gretan takin. Puusepän matamihan kehui teidän käytöstänne."