Maisan sielussa kirkastui… Ei voinut sanoa, miten kevyt oli hengittää! Oli ihanaa tietää, ettei varmaankaan enää ollut mitään pelättävää…
— Niin, nyt kaikki oli ohi — — ohi…
Oi, millainen taakka olikaan ollut hänen hartioillaan! Mutta nythän kuuli jo rouvan äänestäkin tämän puhuessa Lenalle, ettei Maisaa enää aiottu erottaa.
Ja sitten "voittehan tulla huomenna valmistamaan Gretan takin." — Rouva Tranem tarkoitti kuitenkin hyvää, — hänkin oli tavallaan hyväntahtoinen. —
Oh, niin, nyt oli kaikki jo ohi, — tosiaankaan ei Maisalla ollut enää mitään levottomuuden syytä. Hän tunsi, ettei kannattanut enää ajatella sitä.
Maisa iloitsi niin suunnattomasti siitä, että näin oli käynyt, — niin pahalta kuin oli näyttänytkin. — — Hui, — Maisa muisti rouvan kasvojen ilmeen silloin kun tämä oli päättänyt erottaa hänet vain siksi, että oli peloissaan Antonin vuoksi.
Ei kannattanut ajatella sitä enää, — nyt oli kaikki ohi!
Mutta minkä vuoksi olivat he jälleen niin ystävällisiä Maisalle? — Yhä uudestaan ja uudestaan täytyi Maisan ihmetellä sitä eikä hän kuitenkaan voinut sitä käsittää, vaikka se lakkaamatta pyörikin hänen päässään…
Antonin ja Maisan vuoksihan he olivat olleet niin kiihdyksissä, vaikkakin he sitten olivat syyttäneet toista saadakseen Maisan pois tieltä… Niin paljon oli varmaa. — Ja sitten olivat he jälleen tulleet niin ystävällisiksi vain sen vuoksi, että Dörumit olivat puhuneet hyvää Maisasta!
Sitä ei voinut käsittää!