— Lehdissä oli varmaan ollut jotain, josta he eivät pitäneet, jotakin tästä valtioneuvoskysymyksestä…

Theodor, juristi, viipyi kauan äidin luona hämärätunnilla; ja sitten, kun lamppu sytytettiin, istuutui Arna Maisan luo kirja kädessä.

Hän käänsi lehden toisensa perästä — se meni nopeaan — ja katsoi yhtämittaa muualle…

"Todellakin toivoisin, että Schousta tulisi valtioneuvos!" — pääsi häneltä; näytti siltä kuin ei lukeminen oikein olisi kiinnittänyt hänen mieltään tänä iltana, — ajatukset olivat varmaankin Grottebakkenilla.

Niin, Arnalla oli Jakobinsa, ei ollut ketään, joka olisi tahtonut riistää tätä häneltä! — — —

— — Ei oltu mainittu enää sanaakaan Maisasta Tranemeilla; — ja viikko oli mennyt, päivä toisensa jälkeen, joitten kuluessa Maisa ajatteli paljon jännittyneenä ja levottomana istuessaan ompelemassa. Hän oli ollut hiljainen ja taipuvainen, koettanut keksiä sellaista, mikä imartelisi rouvaa, ja voittanut vaatimattomuudellaan puolelleen täti Raskin. — Hän oli koettanut tehdä itsensä pieneksi ja huomaamattomaksi ja unohdetuksi, — oli tullut aikaisin ja tehnyt työtä niin kauan kuin suinkin sai luvan tehdä, — hän oli hämmästyttänyt heitä saamalla työt valmiiksi paljon ennen kuin he olivat voineet odottaakaan ja ollut niin kunnollinen ja ymmärtäväinen ja hyvä — ja iloinen sitäpaitsi…

Ja kaiken tämän ohella istunut kuin kuolemaan saakka pelästynyt eläin ja koettanut keksiä keinoja selviytyäkseen pulasta.

Vain yksi keino oli: ehkä hänet unohdettaisiin, — ehkä Tranemit rupeaisivat pitämään hänestä ja luottaisivat häneen, niin että he mieluimmin tahtoivat unohtaa asian.

Tänään oli lauantai ja viimeinen päivä, jolloin hänen piti olla siellä — — jos sekin nyt kuluisi niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, — niin näkisi hän auringon paistavan, vaikkapa olisikin pilkkoisen pimeätä hänen mennessään kotiinsa illalla! —

Maisa istui ja ompeli hyvin innokkaasti heidän pukujansa — niiden piti tänään valmistua; — säpsähtäen levottomasti joka kerran oven avautuessa, peläten rouvan tulevan; — hän tiesi koko päivän missäpäin taloa tämä liikuskeli —