"Mutta nyt on teillä sitten ainakin jotain varmaa itsellenne, Maisa! — — Ja tästä jää vielä vähän jäljelle rahaa, niin että saatte hiukan kapioihinkin… Kaikki soivat niin mielellään tämän rahalahjan teille, niin melkeinpä ensimäisestä sanasta olivat he valmiita antamaan… Täytyy sanoa, että he suurella mielenkiinnolla seuraavat aikeitanne, Maisa!
"Ja kun sisareni maanantaina käy siellä luonanne ja sanoo matamille, että jos tuo suutari nyt oikein kauniisti osaa pyytää, niin saa hän kyllä myöntävän vastauksen… ja sitten voidaan heti kuuluttaa, ja teistä voi tulla suutarin emäntä jo jouluun mennessä."
Maisan silmissä maailma musteni ja päätä pyörrytti; — hänestä tuntui, että hänet ikäänkuin oli pistetty pussiin; rouvahan oli käynyt kertomassa asian kaikissa perheissä.
Hän istui hiljaa ja hymyili typerästi voimatta vastata… Seinäkello näytti seitsemää, mutta ei lyönyt tuolla epämiellyttävällä, käheällä äänellä, ja Maisasta tuntui, että hän itse ikäänkuin koetti koettamistaan vetää henkeä keuhkoihinsa ja oli tukehtumaisillaan — —
* * * * *
Maisa oli kuumeessa koko yön, nousi aina vähänväliä istumaan sänkyynsä ja tuijotti eteensä ja mietti.
Kaikki näytti pimeältä… Saattoi olla yhtä hyvä heittäytyä suoraan Aker-jokeen, — kulkea sen mukana aina sen laskukohdalle saakka… sinne ruoppauslaitoksen luo — keskelle tuota inhoittavaa mutaa, jota ruopattiin, — — kravut saisivat kernaasti pureutua häneen kiinni, ja ankeriaat kiertyä hänen ympärilleen, — niin olisi yhtä hyvä kuin nytkin.
— Maisan piti nyt sunnuntaiaamuna pukeutua; mutta hän huomasikin istuvansa pyyheliina kädessä tuolilla sängyn vieressä, edessään seisomassa Dorthe, kuuromykkä, hiljaisena ja pelästyneenä, kasvoilla surullinen ilme; hän tunsi kyllä, että nyt olivat Maisan asiat varsin huonosti.
Maisa ei jaksanut pukea ylleen, vaan heittäytyi sänkyyn ja teki merkkejä Dorthelle, että hänen päänsä oli niin kipeä, niin kipeä.
Hän oli pitkänään koko sunnuntaipäivän raskaassa, epämiellyttävässä horrostilassa, — hänellä oli epäselvä ajatus nousta ylös iltapäivällä hämärän seuduissa; oli niinkuin olisi ollut helpompi silloin, kun ei oikein näkisi itseään selvästi; — mutta hän jäi yhä makaamaan…