"Etkö tahdo jotain syötävää, ennenkuin panet maata, — täällä kaapissa on vielä eilistä lientä."
"On kovin ystävällistä kysyä niin, — he he. — Ei kiitos. — — — Minä tässä istun ja mietiskelen, kun on semmoista miettimistä, niinkuin onkin — niin —"
"Ooh, voisit sen sijaan tehdä töitäsi, Elling", sanoi Maisa kärsimättömästi — "niin tekisit jotain hyödyllistä, — ja minun ei tarvitsisi valehdella ihmisille ja nähdä vihaisia kasvoja sinun ollessa poissa työpajasta!"
"Minähän vain kysyn, miksi niin teit?" — toisti mies itsepäisesti. —
"Olet nyt juopotellut jo tiistaista lähtien!"
"Aivan niin, niin niin, olet aivan oikeassa, — enhän minä sano mitään, en mitään, — — ja sinä olet saanut niin paljon enemmän oppia kuin minä, niin että minä kyllä väittelyssä joudun tappiolle… Minä vain kysyn minkä vuoksi? Täytyyhän saada kysyä, vai mitä?… Sillä minä oikein mietin sitä — —" Hän hymyili itsekseen ja pudisti päätään… "kun sitten tulee kotiin niin" — —
"Ei kai siinä ole mitään pahaa, että koetan vähän ansaita lisää silloin kun voin, Elling, — sillä minunhan täytyy tehdä velkaa sekä leipurille että kauppiaalle, niin että aivan hävettää."
"Kas niin… Aivan niin, hei vaan!… Nyt se kuullaan!" — Elling nojasi otsaansa molempiin nyrkkeihinsä ja jäi istumaan sillä tavoin puolitorkuksissa Maisan hoidellessa pikku tyttöä uunin luona.
Elling nosti pari kertaa päätään…
— "Minä ponnistelin ja tein työtä vähintään kolme neljä vuotta… oliko sinulla kenties jotain muistutettavaa minua vastaan silloin?"