— Hui — miten humalaisena Elling istuikaan, juopuneen kyyneleet silmissä. — Maisa seisoi ja katsoi häntä nyrpistäen ylähuultaan:
"Kas niin, koetahan nyt saada saappaat jalastasi, — minä autan sinua." — — —
* * * * *
Matami Ellingsen otti väliin kotiin työtä; toisinaan ompeli hän palvelustytöille tai naapurien matameille. Mutta paljoa ei hän ehtinyt tehdä, sillä päivät kuluivat pikkulasta hoitaessa ja talousaskareissa; — ja tämä ei ainoastaan merkinnyt sitä, että asetti padan tulelle; hänen täytyi useimmiten myöskin huolehtia siitä, että oli jotain pataan pantavaa, ja se täytyi hankkia lainaamalla ja velkaa tekemällä.
Hänellä oli nyt ommeltavana matami Valsethin, väkipyöräntekijän vaimon pumpulileninki. Mutta paljoakaan ei sillä tavoin ansainnut; — enempää kuin kaksi markkaa tai puoli taalaria ei hän voinut pyytää sellaisesta yksinkertaisesta puvusta.
Olihan hyvä, että Maisa oli siistinyt kamarin, sillä hän näki, että matami Valsethin silmät olivat auki hänen tullessaan sisään; muilla talonasukkailla oli niin paljon muistuttamista Maisan suhteen sen vuoksi, ettei tämä voinut olla aivan kuin nuo toiset, jotka eivät milloinkaan olleet tehneet muuta kuin seisoneet pesusoikon ääressä koko ikänsä!
Matami Valsethillahan ei ollut mitään makua, — hän tahtoi myöskin saada kapan hameeseensa, koska sellainen nyt oli muodissa; ja matami Ellingsen näki kyllä, että hän hiukan loukkaantui; mutta hän sai hänet vihdoinkin vakuutetuksi siitä, ettei kappaa sopinut tehdä tuosta paksusta, jäykästä arkipäiväisestä kankaasta. — Ei, siitä täytyi tehdä leninki, jossa oli kiinteä pusero ja koristeompelua. Kun hän nyt tulisi koettelemaan, saisi hän itse nähdä, kuinka se sopi hänelle.
Matami Valsethilla oli niin paljon puhuttavaa tänäänkin siinä seistessään; — hän puhui vain sitä, mitä oli kuullut väkipyöräntekijän puhuvan, tämä luki niin tarkkaan sanomalehdet:
… Oslo ja Gamlebyen saivat kärsiä vääryyttä sekä katukivitykseen että kaasuun ja veroihin nähden… ja kaupungillahan oli nyt valaistuslaitoskin ja ajatelkaas, että oli ihmisiä, jotka tanssivat ja juhlivat ja tekivät yön päiväksi, sillaikaa kun köyhällä tuskin oli palaakaan leipää…
"Mielestäni ne, jotka eivät ole rikkaita, huvittelevat yhtä mielellään kuin ne, jotka ovat rikkaita, — kaikki, jotka vain voivat", — sanoi matami Ellingsen.