Hän kiiruhti kotiin päin Jensinen kera erästä pientä katua ylöspäin.
Ja kun hän ajatteli noita lukemattomia kertoja, jolloin hän oli kulkenut jalkaisin samaa tietä kauaksi kaupungille, — ja nyt raitiotievaunussa…
Hän näki Ellingin; tämä tuli ulos nahkaesiliina edessä ja paitahihasillaan.
"Noo, — kuinkas kävi?"
"Voit uskoa, Elling, että minulla on…" — Maisa muisti vielä raitiovaunukohtausta; — mutta sitten hän hillitsi itsensä —
"Niin, enhän epäile, että sinulla on ollut erinomaisen hauskaa kaupunginmatkallasi", murisi mies vihaisena; — Maisa tunsi niin hyvin tuon katkeruuden!
"Lapsi on väsyksissä, minun täytyy panna hänet sänkyyn niin pian kuin mahdollista."
Ja vähän sen jälkeen oli matami ottanut leningin yltään ja seisoi padan ääressä; — Elling ei pääsisi sanomaan, ettei hän saanut iltaruokaansa oikeaan aikaan — tämän kaupunginmatkan vuoksi!…
* * * * *
Toisessa kerroksessa olevista asianajajan ikkunoista saattoi nähdä, kun matami Ellingsen meni purolle pesemään vaatteita. Sen vuoksi täytyi hänen pukea huolellisesti lapsen ylle ja olla itsekin siistinnäköinen — ehkä hän vain ottaisi hatun päähänsä ja heittäisi villahuivin hartioilleen ja jättäisi puseronsa kotiin.