Nyt sattuikin niin ikävästi, että rouva Apenaes, joka oli niin täsmällinen ja tarkka, seisoi ikkunan ääressä ja huusi hänelle, että hän oli pudottanut jotakin.
Mutta sangen naurettavaa oli rouva Apenaesin mielestä se, että tuo köyhä matami aina ikäänkuin tahtoi olla hauskasti puettu… Alhaalla kellarikerroksessa asui suutariraukka, jonka luona toimitettiin ryöstöjä sekä maksamattomista veroista että nahkalaskuista, niin että palvelijatar meni heiltä tiehensä viime syksynä. Ja kuitenkin puki matami pikku tyttönsä aivan ihmeellisen hyvin ja koristeli hänet kuin nuken! — Oli suorastaan kiusallista nähdä tuo pieni olento purolla punaisessa hatussa ja hienossa kudotussa takissa sekä kiiltonahkakengissä…
— Tuo pieni Oslon katurivien yläpuolella oleva puro, jossa matami Ellingsen pesi pyykkiänsä, juoksi irtonaisen puutorven läpi heikkona suihkuna aidan luona olevaan ojaan. Lähellä vesilammikkoa ja sen ruostuneita läkkilevyjä oli tahkokivi, jota hän käytti sekä istuimekseen että pyykkilaudan aluseksi, ja hajallaan muutamia vanhoja pytyn jäännöksiä — Ja juuri suutarinmatami oli ensiksi keksinyt, että purossa oli aivan erinomaisen pehmeätä vettä pyykinpesuun, saippua kuohui siinä aivan kuin parranajossa. Sen vuoksi oli hän tahtonutkin miehensä asettamaan puutorven ojaan!
Kaksi vuotta sitten oli matami Ellingsen oleillut täällä aivan yksin. — Arveltiin, että hän piti itseään aivan liian hyvänä pesemään pyykkinsä muiden joukossa alhaalla pumpun luona, niin että kesti jonkun aikaa ennenkuin ihmiset osasivat tulla sinne. Mutta kun kirvesmies Kristianin vaimo oli kokeillut siellä ja selvään osoittanut, ettei hän tahtonut ketään mukaansa sinne, niin ei enää ainoakaan mäenrinteen talon asukkaista tahtonut tietää mitään pumpusta.
Oli vain liian vähän vettä siellä, samaan aikaan ei voinut pestä kuin yksi tai kaksi kerrallaan.
Alussa koettivat kaikki päästä hyviin väleihin matami Ellingsenin kanssa, jolla ikäänkuin oli etuoikeus paikkaan; mutta näytti siltä niinkuin he viime aikoina olisivat kokonaan unohtaneet matamin. He toruivat ja koettivat päästä ensimäisinä tuon mitättömän puron luo.
Hän oli pessyt vaatteita siellä tunnin ajan iltapäivällä, lapsi istuen vieressä maassa. Jensenin palvelija oli saanut luvan viruttaa ja vääntää kuiviksi vaatteita hänen vieressään. Ei tosin ollut hauskaa pitää häntä siinä ääressä tutkimassa joka vaatekappaletta; mutta ystävyyden vuoksi —
Ja eikös tuolta tullut niityn poikki matami Röberg miehensä, ajurinrengin, kanssa, joka kantoi pesusoikkoa ja vaatteita! He eivät viitsineet pyytää lupaa vaan heittivät pesusoikon suorastaan veteen; — ja Jensenin palvelijatar kiiruhti väistymään pois tieltä.
Mutta jos he olivat laskeneet, että matami Ellingsen muuttaisi paikkaa, niin he olivat erehtyneet. — Hän tarkasti loukkaantuneena matamia aivan perinpohjaisesti kiireestä kantapäähän saakka.
Tämä oli kuten Röbergin muori itse tiesi — hän kutsui häntä muoriksi eikä matamiksi, — hänen puutorvensa ja hänen pyykkilautansa ja hän oli keksinyt paikan, ja kun matami Ellingsen itse pesi pyykkiä purolla, niin piti kai jokaisen käsittää, joka oli saanut hitusenkaan kasvatusta, ettei sopinut tunkeutua sinne silloin! —