… "Onko täällä jo kahvi juotu? — Ja minä kiiruhdin tänne, niin etten ehtinyt kotona juoda!
"… Kas, teillähän on jälleen tuota ihanaa kermakakkua…
"Ei, rakas täti, älä nyt vain ryhdy mihinkään puuhiin minun vuokseni! —
"Täti Raskhan kävi oikein levottomaksi vain siksi, etten minä mielelläni tahdo menettää iltapäiväkahviani! —
"Onko neuloja-Maisa täällä tänään?"
Arna-rouva avasi oven reippaasti, kuten tavallisestikin, ja sanoi:
"Kas niin, täällähän te istutte, Maisa?… Mitä kuuluu? Hammaskipuko teitä tänään vaivaa vai päänpakotus? — Korjaatteko lakanoita? — — No, voi teitä raukkaa, siis hampaankolotusta. Ei tosiaankaan ole ihme, jos saakin sen tuolla ikkunan luona…"
Tuo komea, reipas rouva, joka odotti pienokaista, tuli sisään.
"Eikö äidillä ole neilikkatippoja, ne auttavat."
"Voi ei, rouva", huokasi Maisa; — "pian luulen, ettei minulle ole apua mistään!"