"Ovatko asiat nyt tänään niin kokonaan päin männikköön, Maisa?"
Maisa kuivasi silmiään:
"En tiedä, miten minun käy, jollen saa ketään merkitsemään mitään listaani."
Hänen oli täytynyt koettaa saada arvotuksi pois vanha ompelukoneensa.
"Oletteko järjiltänne, Maisa! — sen, minkä avulla voitte hankkia jokapäiväisen leipänne? Ettehän voi olla niin peräti ajattelematon vain sen vuoksi, että olette nyt rahapulassa."
"Niin, ettekö usko minun aprikoineen asiaa monena yönä. — Mutta sehän on niin raskas minun poljettavakseni ja se neuloo niin lujasti, että on vallan kauheata ratkoa sitä sitten, verrattuna niihin ompelukoneisiin, joita nykyään käytetään ja joissa tarvitsee vain vetää lankaa, niin koko neulos aukeaa. Ja minulle, jonka täytyy korjata niin paljon vanhaa, on se niin vaikeaa, nähkääs —
"Jos sitten arvonnasta karttuisi vähän enemmänkin, niin käyttäisi hän sen pienen käsiompelukoneen ostoon; se ei nykyaikaan maksanut enempää kruunuissa kuin vanha oli maksanut taalareissa…
"Kunhan nyt vain joku arvokkaampi henkilö merkitsisi ensin jotakin listaan, — niin sitten kyllä jotkut työläisetkin merkitsisivät!"…
"Mutta, jollei sitä voi käyttää enää, Maisa?"
"Kyllä sitä joku voi käyttää, kunhan sitä vain hiukan korjataan, — joku, joka ompelee vain kotona omiksi tarpeikseen. — Ja, kun he näkevät, että voivat saada vain yhdellä kruunulla — kokonaisen suuren poljettavan ompelukoneen."