"Kas niin, antakaa minulle tuo listanne, Maisa!" Arna-rouva kiiruhti sisään vieden sen muassaan.
Hän meni varmaankin näyttämään sitä äidille…
Maisa oli hiljakseen toivonut, että tukkukauppias merkitsisi summakaupalla, — noin viisikin arpaa yhdellä kertaa, — — mutta nyt hän rupesi epäilemään, että kun rouva saa tietää asiasta, ei hän merkitsekään enempää kuin yhden tai kaksi arpaa…
Jospa hän vain olisi rohkaissut itsensä ja itse mennyt puhumaan tukkukauppiaan kanssa!…
Sitten pitäisi hänen mennä Torpeille ja muutamiin muihin paikkoihin ja selittää, miten hän oli joutunut sellaiseen pulaan…
Mitä kauemmin hän istui ja odotti arpomislistaa, sitä vaikeammalta ja vaikeammalta näyttivät heidän, Jensinen ja hänen toimeentulomahdollisuutensa, — varsin synkältä näytti!…
Ja sitten tuo särky rinnassa, jonka hän oli saanut pestessään lattioita, — se palasi aina, kun oli jotain erikoisen vaikeata…
Arna-rouva olikin aina niin nopea toimissaan.
— Kunpa hän vain olisi mennyt suoraan tukkukauppiaan puheille!
Kesti niin kauan; — — nyt oli tukkukauppias varmaan jo sekä nukkunut päivällisunensa että mennyt konttoriin. Näytti jo varsin synkältä ja toivottomalta, kunnes Arna-rouva jälleen tuli takaisin tuoden listan muassaan: