Jensine oli istuutunut sängynlaidalle ja heilutti pitkiä jalkojaan, sillaikaa kun äiti vähän väliä katsoi neuvottomana häneen…
Jensenin muori seisoi ja luki lehteä, joka juuri oli tullut; hän tutki aina "Kadotettu"-osaston ja muuta sentapaista takasivulla.
"Minun mielestäni teidän pitäisi panna Jensine kauppias Faabergin hienoon paitatehtaaseen", — sanoi matami Jensen painokkaasti — "sillä eihän hän opi mitään täällä kotona tuolla tavoin!"
"Hänen täytyy ensin päästä ripille", arveli Maisa.
Niin… mitenkähän hän selviytyisi siihen saakka? Kyllä oli puuhaa tarvittavien varojen hankkimisesta tuolle lapsiparalle, jos tahtoi kasvattaa hänet kelvollisesti…
Oli alituista taistelua tuosta työnsaannistakin, josta kuitenkin piti elää!… Kaikkialle oli ilmestynyt niin monta nuorta ja näppärää ompelijaa, joitten kanssa piti kilpailla; — ja, jollei hän olisi ymmärtänyt niin erinomaisen hyvin, — sen hän kyllä saattoi itse sanoa, — korjata ja kääntää vanhoja vaatteita ja tehdä palveluksia vähävaraisille perheille, niin ei olisi paljoakaan jäänyt jäljelle ruokaan ja asuntoon ja puihin hänelle ja Jensinelle — ja sitäpaitsi vielä kenkiin, eihän voinut kulkea ilman niitä kurassa.
Ei, — onkos nyt kummempaa kuultu! —
— "Käsi… käsi-ompelukoneita vähittäismaksulla!" luki Jensenin muori hiukan vaivaloisesti. Ilmoituksen otsake oli siinä painettuna suurilla, lihavilla kirjaimilla.
Maisan työ pysähtyi hetkeksi ja hän kuunteli tarkkaavaisena.
— "Ensimäisenä maksueränä kolmasosa hinnasta."