Nyt tuli asessori sisään päällystakki yllä ja sateenvarjo kädessä; hänen piti mennä joihinkin kutsuihin tänä iltana tuollaisessa lumipyryssä. Hän taputti Minaa ja tarkasteli leninkiä; asessori piti paljon ainoasta tyttärestään.

"Yksinkertaista ja kaunista ja luonnollista, — eikö niin, Mina? Hienostuneen pukeutumistaidon tuntee heti ensi silmäyksellä. — Hienoutta, joka kätkeytyy yksinkertaisuuteen ja jonka tuntee paremmin kuin näkee. Se ilmaisee varmasti arvoasteen." — Hän silitti ihaillen hänen hiuksiaan. — "Me emme tahdo tietääkään toisenlaisista pukeutumistavoista"…

"Ettepä tosiaankaan", ajatteli Maisa; hän näki, kuinka Mina hiipi isän luo ja suuteli häntä saadakseen hänet pian jälleen menemään pois.

"Kunhan se vain istuisi… kunhan vain saisitte sen istumaan, Maisa!… Ottaisimmekohan hiukan pois röyhelön laskoksista?" — Hän pelkäsi niin, ettei hän tulisi tarpeeksi solakaksi. Mina tuskin saattoi käsittää, että he viime vuonna olivat tanssineet krinolinipuvuissa.

Vaaleanpunainen hame oli vielä keskentekoisena tuolilla, nyt tuli pitkien koristeitten vuoro.

Maisa nousi ja pani puseron pois alkaakseen yksitoikkoisen ompelun. Kapeat, jäntevät sormet kulkivat erinomaisen nopsina, sormustin työnsi neulaa varsin kätevästi kankaaseen, ja laskostaminen edistyi niin nopeasti, että yhä uudestaan ja uudestaan täytyi kiinnittää kangas uudelta kohdalta.

Hän tahtoi nähdä, eikö Mina-neidin leninki nyt vetäisi vertoja sekä Bergin sisarusten että matami Aasin valmistamille sekä hienoon poimuttelemiseen että kuosiin nähden. Ei ollut mahdotonta, että kyseltäisiin, kuka sen oli ommellut…

Ja häntä ei todellakaan ihmetyttäisi, vaikka Mina-neiti voittaisi kaikki Solbergilla. Hän oli niin vilkas nyt varmaankin tuon meriupseerin vuoksi, jonka sanottiin kosiskelevan häntä…

Maisa hymyili ommellessaan… Ehkäpä tämä leninki nyt ratkaisisi asian!… Hän liitäisi niin hentona ja kevyenä kuin höyhen ilmassa upseerin käsivarrella.

Oi, kuinka he osasivatkin tanssia!… Maisa oli nähnyt heidät lehteriltä porvaritanssiaisissa viime vuonna, — koko sali ikäänkuin liikahteli soiton tahtiin kirkkaitten kruunujen alla, pitsinypläyksillä koristettuja silkki- ja atlassilaahustimia vilisi siellä vaaleitten harsohameitten rinnalla. Ja paljaat kaulat ja tukkalaitteet kukkineen ja helmineen taipuivat ja kumartuivat keskellä kaikkia kauniita univormuja, mustia frakkeja ja valkeita liivejä.