Hän oli istunut ja ommellut sen illan kokonaan Elise Schoulle siksi kunnes tämän piti mennä tanssiaisiin; ja sitten oli hän seurannut tätä vaunuissa ottaakseen hänen yltään päällysvaipan ja oli siten päässyt ylhäälle parvekkeelle katsomaan heitä. Hän oli tarkannut jokaista tuntemaansa, — punaleninkistä Signe Tranemia kukkineen ja norsunluuviuhkoineen ja Elise Schouta, joka koko ajan oli lattialla kauempana salissa, ja valkopukuista Kitty Blomia — tämä oli niin suloinen, mutta hänen leningissään oli toisen olkapään kohdalla ikäänkuin jotain viistoon leikattua kaula-aukon kohdalla, sen huomasi joka kerran, kun hän taivutti itseään; — ja sitten Minka Mörkiä, joka myöskin oli pukeutunut vaaleaan, mutta atlassiin! — Hän joutui kihloihin niissä tanssiaisissa luutnantti Müllerin kanssa… Lopulta oli hänen päänsä mennyt vallan pyörälle paljosta eau de colognen hajusta, valosta ja musiikista, niin että tuntui aivan siltä kuin hän itse olisi ollut siellä alhaalla.
Mutta joka tapauksessa oli nyt hauskin aika vuodesta, tämä aika ennen ja jälkeen joulun, kun hän näin istui ja kuumeisella kiireellä ompeli tanssiaisia varten, niin että melkein päätä pyörrytti, eikä tiennyt, kuinka päivä oli kulunut ennenkuin oli jälleen lähdettävä ulos ja mentävä kotiin pimeässä. Jokaiselle näytti olevan aivan kuin hengen kysymyksenä saada leninkinsä valmiiksi, niin että täytyi valvoa myöhään yöhön. Mutta nuo nuoret neidit kysyivät häneltä neuvoa ja juttelivat ja hulluttelivat ja uskoivat hänelle, mitä he pelkäsit, ja toivat esiin ajatuksensa kaikin puolin, niin että hän suurella mielenkiinnolla seuraten pääsi lopulta selville kaikesta: kuinka monta kertaa meriluutnantti Solberg tanssi Mina-neidin kanssa, tai mitä oli kerrottu Signe Tranemista ja herra Torpista tai Arnasta ja vaaleatukkaisesta, iloisesta Jakob Schousta. Hän ikäänkuin unohtui kokonaan kaikkeen tähän, hän eli niin täydellisesti noissa asioissa ja hänellä oli joka suhteessa oma osansa niihin nähden.
Mitä haaveiluja hänellä joskus olikin ollut itsekohtaisesti, ne jäivät syrjään, — Hjorte-apteekin farmaseutti, jolla nyt oli itsellään apteekki jossakin, ja joka oli mennyt naimisiin rahojen vuoksi eikä ollut ollenkaan niiden ajatusten arvoinen, joilla Maisa oli vaivannut itseään hänen tähtensä…
— "Olipa oikein hyvä, että me saimme olla niin rauhassa tänä iltana", arveli rouva, hän oli ollut ylhäällä ja auttanut miestään tämän pukeutuessa; — ei tehnyt mitään, vaikkapa Maisa istuisi ompelemassa kauemminkin, kun kerran oli niin kiire. Ja nyt kun asessori ja ylioppilas olivat molemmat ulkona, voisivat he vain kattaa pöydän arkihuoneeseen rouvalle itselleen ja Ludvigille ja Minalle, niin Maisan ei tarvitsisi korjata tavaroitaan ruokapöydältä, vaan saisi hän häiritsemättä ommella.
Sitten illalla soitti Theodora Brandt ovikelloa. Hän tuli pimeässä ja lumipyryssä puhuakseen Minan kanssa tanssiaisista ja nähdäkseen hänen leninkinsä; — mutta alla oli kuitenkin pelko, ettei hän saisi Maisaa huomen-aamuna varhain ompelemaan hänelle.
He juttelivat ja kuiskailivat siellä sisällä kamarissa, heillä oli
niin paljon asioita keskenään; se oli oikein kuumaa ystävyyttä…
Mutta leninkiä Theodora nyt ei kuitenkaan saanut nähdä. Huomenna kyllä
Maisalta kysyttäisiin tarkasti asiasta.
Neula kulki ja kulki, sillaikaa kun Mina kulutti aikaansa Doran kanssa sisällä.
He olivat ajaneet Ludvigin läksyineen Maisan luo; poika istui siinä unisena ja nyrpeänä ja luki kyynärpäät pöydällä ja molemmat nyrkit hiuksissa.
Tänäkään iltana eivät työt valmistuneet ennenkuin puoli yksitoista, oli vielä puolitoista kerrosta koristenauhaa ompelematta… Lampunkupu ja suippo pää hiukan kellahkoine kasvoineen häämöttivät nurkkapeilissä ruokasalin kaapin yläpuolella ja varjo alhaalla seinällä hänen vieressään työskenteli reippaasti ja herkeämättä käsillään.
Kaksi kokonaista päivää hän sai laskea hyväkseen täällä, — ja sitten huomenna ja ylihuomenna Brandteilla, — siitä tulisi täsmälleen yksi taalari. Simonsenilta, jonne hänen piti mennä torstaina ja jossa piti sitten istua koko viikko, oli yhden päivän palkka vanhastaan saamatta. Jos siinä ajassa voisi saada työt valmiiksi siellä ja pääsisi Antonisenille, niin olisi vielä jäljellä neljä ja puoli päivää ennen jouluiltaa. Asunnonvuokra piti maksaa matami Dörumille, ja loppusumma kengistä piti saada suoritetuksi.