Ja sitten ruokaa joulupäiviksi…
Täytyi pitää huoli siitäkin, että jäi jotakin jäljelle joulun ja uudenvuoden väliseksi sunnuntaiksi, jolloin oli ristiäiset maalarimestari Jörstadin luona, — hän tahtoi ommella oikein hienon kastemyssyn punaisin atlasnauhoin ja ruusukkein. Häntä oli pyydetty tyttökummiksi, ja Dörumin matami pitäisi lasta. Oli kyllä tarkoituksena, että niistä tulisi oikeat kemut… Kirkkoon ottaisi Maisa uuden talvilakkinsa ja lyhyen, nahkakauluksisen takkinsa. Ja sitten tahtoi hän koristaa mustan leninkinsä kauniilla villapitseillä, jotka hän oli saanut rouva Schoulta, — ne täytyi jälleen ratkoa pois viidenneksi päiväksi, jolloin oli mentävä ompelemaan. Sitten valkea kaulus, joka kiinnitettäisiin edestä pienellä kultaneulalla ja hienot kalvosimet. Ehkä hän ottaisi sen punaisen ripsireunaisen kaulaliinansakin, tai ehkä oli hienompaa ja yksinkertaisempaa olla ilman. Tukka piti kähertää ja asettaa chignon-malliin, — oi, hänestä tulisi hirvittävän hieno! Oli ollut puhetta siitäkin, että he kutsuisivat kesteihin joitakuita kisällejä ja Ellingin, niin että voitaisiin tanssia illalla…
Ludvig istui ja haukotteli, niin että se lopulta uhkasi aivan tarttua…
… "Mustaanmereen Dniepr ja Dniester, Dniepr ja Dniester, Dniepr ja —"
Hän takoi ja takoi päähänsä: "Dniepr ja — ja"
"Kunhan se vain lopuksi ei menisi aivan umpilukkoon", virkahti Maisa.
Ludvig katsoi häneen vihaisesti.
… "Jäämereen Viena, Itämereen Väinäjoki eli Dyna, Väinäjoki —
Väinäjoki — Dyna… Itämereen Väinä —"
"Niin, nyt on kai aika sinun päästä sänkyyn ja saada pehmeä 'dyna' pääsi alle", arveli Maisa.
"Pitäkää suunne kiinni, — minua ei lainkaan nukuta!" Hän paiskasi vihaisena kirjan kiinni ja meni ylös huoneeseensa.