Joulupäivinä Maisa oli nukkunut tarpeekseen, tehnyt tulen uuniin, keittänyt kahvia, käynyt juttelemassa alhaalla Dörumien tai kauppias Sundbyn luona ja jälleen mennyt ylös ja pannut maata.
Suutarin väki ja Dörumit olivat myöskin kaikki nukkuneet kauan, matami Dörum oli töintuskin ehtinyt iltakirkkoon ensimäisenä joulupäivänä. Tapaninpäivä-iltana ratkaistiin siellä alhaalla korttipelillä, kuka tarjoaisi vehnäleipää ja kuka kaksi pulloa olutta ja jok'ainoa heistä kuitenkin haukotteli.
Loikoa siten iltapäivällä, kun alkoi hämärtää, ja uunissa oli tuli ja sen valo heijastui huoneeseen, ja tietää, ettei tarvinnut nousta ennenkuin illalla — eihän muu olisi tullut kysymykseenkään… Oli niinkuin ei olisi jaksanut ajatellakaan mitään sen enempää.
Mutta nyt ei saanut enää paljoakaan levätä. Kolmantena ja neljäntenä päivänä täytyi hänen ommella leninginliiviä, jonka hän kauan sitten oli luvannut kauppias Sundbyn palvelijattarelle. Ja sitten ristiäismyssy… puhumattakaan siitä, että hänen täytyi omaakin pukuaan tarkastella ja siistiä — — —
— — — Maalarimestari oli luonut lumen pois ovensa edustalta ja siistinyt kaikki paikat niin hienoiksi sunnuntai-aamuna. Mieskummeina olivat talonisännöitsijä Andersen ja Elling, jolla oli oikein hieno uusi takki ja valkoinen rintamus silkkikaulaliinoineen. Pienokaisen nimeksi tulisi hänen tätinsä mukaan Kirstine.
Toimitus kesti kauan, ja jumalanpalveluksen jälkeen oli niin paljon kastettavia, että Maisa oli oikein iloinen päästessään jälleen kotiin ja saadessaan jalkansa lämpimiksi; lumi aivan narisi kenkien alla.
Matami Dörumin ja Maisan piti mennä katsomaan, kun pienokainen pantiin kehtoon; hänen tuli nukkua ennenkuin ristiäiskekkerit alkoivat.
Illalla oli maalarimestarin luona niin täyttä; siellä olivat Dörumit ja suutarinväet, talonisännöitsijän perhe ja maalarimestarin kaupungissa asuva sisar, erään merimiehen leski, joka ennen oli ollut tarjoilijattarena muutamassa valtameren laivassa; hänellä oli kaksi tytärtä, jotka kehuivat itseään; toista piti kutsua taloudenhoitajattareksi ja hän oli hirveän hieno ja muhkea.
He kiiruhtivat heti kaikki kolme istumasohvaan kahvipöydän ääreen matami Andersenin, talonisännöitsijän vaimon viereen, niin että sekä matami Dörumin, kummin, että suutarimatamin nyt täytyi tyytyä puutuoleihin. Maisa pakotti silloin talonisännöitsijä Andersenin ottamaan hänen tuolinsa, — muuten piti miesväen istua ulompana penkeillä ja rahilla, heille tarjottiin sinne virvokkeita — ja sitten tahtoi Jensine Andersen jälleen, että Maisa, joka oli kummi, ottaisi hänen paikkansa.
Dörumeja kiusasi myöskin aika lailla nuo kolme istumasohvalla olijaa. He istuivat rivissä ja nyrpistivät suutaan ja väänsivät itseään joka kerran, kun ottivat vierrekakkua tai voileipää, heidän kätensä olivat aina eidamerjuustolla päällystettyjen voileipien kimpussa. Ja koko ajan puhuttiin vain nuorimmasta tyttärestä Theasta, josta nyt tulisi höyrylaivan tarjoilijatar ja jolla kenties aikaa myöten olisi mahdollisuuksia päästä ravintolanpitäjättäreksi, kuten matami Rasmussenkin oli ollut, vieläpä samaan laivaankin, sillä matami ja kapteeni olivat varsin hyviä tuttavia.