Seinillä oli muutamia juuri sytytettyjä kynttilöitä kiinninaulatuissa puulistoissa, ja kulmapöydällä paloi lamppu. Soitosta huolehti vanha Sjöberg, "kone", joka soitti viulua pitkät jaksot, kunhan häntä vain voideltiin punssilla ja välillä otettiin esiin hanuri. Oli tarkoitus, että joillakin vastatulleilla olisi mukanaan miestä väkevämpääkin, jota he tarjoaisivat toisille.
Tanssi alkoi ja pari toisensa jälkeen lähti liikkeelle, niin että hameenhelmat liehuivat.
Kuparisepänsälli oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen sisällä kamarissa ja pyytänyt saada tanssia Jensinen kanssa, ja Larsinella oli kolmekin kavaljeeria ympärillään, — varmaankin noitten pitkien korvakellukoitten ja monien hetaleitten vuoksi.
"Ette saa pitää kättänne noin korkealla selässäni, Elling", ärähti Maisa kärsimättömästi, — "eikä täällä myöskään liene niin kylmä, että tarvitsisi pitää hattua päässä."
Häntä harmitti, että he polkivat ja tömistivät lattiaan korkoraudoillaan, ja että he tanssivat lakit ja hatut päässä; ne olivat vinossa, jotta näyttäisi ponnekkaammalta. Ellingillä oli kuitenkin valkea etumus ja silkkikaulaliina sekä vahanahkaiset saappaat.
Samassa he törmäsivät erääseen pariin, joka pysähtyi vain ottaakseen toisin tavoin kiinni toisistaan, ja sitten kesti viheliäisen kauan ennenkuin he jälleen pääsivät tahtiin.
Pöydän luona kauempana nurkassa, josta lamppu levitti himmeätä valoaan lämpöisellä vedellä täytetystä saviastiasta nousevan höyryn läpi, seisoi maalarimestari avarine sinisine paidanhihoineen ja tarjoili punssisekoitusta. Hänen vieressään olevalla tarjottimella oli muutamia olutlaseja ja viisi kuusi viinilasia odottamassa…
"Maistelehan tätä, Andersen. Otamme kokeeksi etukäteen… Kas tuossa, Dörum — tänään on ollut kova työpäivä, maljasi. Meitä kolmea varten on erikoinen pullo. Nuoriso saakoon sitä enemmän vettä vereensä — he, he, he" — naurahteli hän heikolla äänellään lisätessään saviastiaan vettä aikamoisen annoksen. "Aseta lasisi ikkunalaudalle, suutari, niskasi taakse, niin se on varmassa paikassa — sinä myös, Andersen! Niin — eiköhän liene viisainta meidän kaikkien tehdä samalla tavoin" — maalarimestari asetti omansakin sinne.
"Kas niin", — ensimäisen kerran pani maalarimestari piippuunsa. Tulitikku, jota hän ensin raapaisi seinää ja sitten lattiaa vasten, sammui, sisarentytär, kamarineitsyt liehui ohi kaikkine hepenineen ja avarine krinoliinihameineen.
"Kas niin, kas ni-in!"… kuului eri vetojen jälkeen, kunnes piippu syttyi. Maalarimestarin edesvastuu tältä päivältä oli suurimmaksi osaksi ohitse ja hän aikoi nyt kaikessa rauhassa ja mukavuudessa nauttia elämästään… Muori sai viedä tarjottimella penkeillä istuville matameille virvoketta — ja myöskin toisille, mikäli astiasta riitti.