Hänen korviaan aivan kuumoitti kaiken sen johdosta, mitä hän ajatteli, kun hän jälleen taivutti päätään ompeluksen yli.
Mutta olisipa joka tapauksessa hauskaa saada tietää, oliko herra Torp mennyt sisään vai ei! Sillä jos hän todellakin oli mennyt tiehensä siksi, että neiti Sundt oli siellä, niin ei asiasta ollut edes päänvaivaa; sehän oli niin selvää, niin selvää, että —
Hän vahvisti sen nyökkäämällä hiukan kapeata päätään, joka kokonsa ja värinsä puolesta muistutti juuri kuorittua kokospähkinää.
Ei ihme, että täti Rask koetti niin kiihkeästi saada hänet pois tieltä, ehkä häntä oli odotettu — —
Tuossa tuli Lena kamarista tuoden kahvia.
Maisa otti kupin tarjottimelta ja pani sen pöydälle.
"Kuulkaas, Lena, sulkekaa vain tarkkaan eteisen ovi; olin kuulevinani, että se narisi avonaisena, kun se lähti pois, joka oli siellä sisällä."
"Herra Torp? — Ei hän lähtenyt, hän meni sisään kamariin."
"Vai niin — hän se siis oli. Luulin, että se oli se vaaleahiuksinen ylioppilasnulikka, joka kulkee täällä ja tekee pilaa ja kujeilee."
"Hän ei enää tulekaan tänne."