Kielsberg oli useampia kertoja tarjonnut Maisalle teatteripilettejä, mutta eihän Maisa ollut voinut ottaa niitä vastaan.
"Ymmärrättehän toki, etten voi mennä istumaan hienoille paikoillenne kaikkien niiden rouvien rinnalle, joille ompelen."
"Menemme tietysti ylös markan paikoille, piletit kelpaavat sielläkin, — taikka kahdentoista killingin paikoille, jos tahdotte. Mutta tällä kertaa tulette mukaan, neiti Jons, — odotan kello seitsemän ovella —"
He olivat nyt ehtineet Ellefsenin portille.
"Niin — hyvää yötä nyt — asia on siis päätetty", sanoi Kielsberg varoen saattamasta häntä pihalle saakka.
Maisa kulki varsin miettiväisenä eteenpäin. Ei voinut tietää, mitä Kielsberg saattaisi ruveta ajattelemaan; — ei tiennyt, pitikö katua vai ei. Mutta olihan hän jo ensimäisenä iltana nähnyt, että Maisa oli kunniallinen tyttö, — ja sittenhän oli vielä kaksi, kolme päivää miettimisaikaa…
* * * * *
Uh, ei hän voinut mitään sille, että hän epäröi aamulla, eilen illalla oli kaikki ollut jo selvää…
Tuntui siltä kuin ei olisi hyväksi se, että hänet, joka kävi perheissä ompelemassa, nähtäisiin siellä ylhäällä ylioppilaitten joukossa. Mitään vaaraa siinä ei varmastikaan olisi, niin että sen vuoksi — niin —
Mutta silloinhan ei hänellä saisi koskaan olla hauskaa…