"Ei, paljon kiitoksia; minun täytyy poiketa Bjerkelle saadakseni sieltä huomiseksi muotilehden."
"Kas niin… oletteko loukkaantunut?…" Hän seisahti. "Varovaisuus on suuri hyve, mutta ei se ole laisinkaan hauska. Niin, niin, pitänee mennä sanomalehdentoimitukseen kirjoittamaan jotakin kappaleesta", keskeytti hän. — "Hyvää yötä, neiti Jons!"
— Ilta ei loppunutkaan oikein hauskasti…
Maisa seurasi häntä silmillään siksi kunnes hän oli rappujen alapäässä; miten varovainen täytyikin aina olla!
Kielsbergkin oli niin arka, että sanoi hyvästit täällä ylhäällä käytävässä: ei tahtonut saattaa Maisaa siihen valoon, kuin antaisi tämä saattaa itseään kotiin.
* * * * *
Tukkukauppias Tranemilla oli seuraavana aamuna suuri neuvottelu siinä pikku huoneessa, missä Maisa ompeli. Kaikenlaisten ruudullisten skottilaisten kankaitten mallitilkkuja oli hajallaan pöydällä. Signen ja Arnan ja Gretan piti saada leningit ja he neuvottelivat sen johdosta ja päättelivät.
Jos siitä aiottiin saada juhlapuku, niin olisi se pitänyt tehdä aivan toisenvärisestä kankaasta.
Ei se sopinut Gretalle, jonka mieluummin olisi pitänyt valita sellaista kangasta, joka teki pienemmäksi; eikä noita suuriruutuisia, joissa näytti kahta vertaa lihavammalta.
Greta seisoi kookkaana ja sanattomana ja epävarmana Ja kuunteli muitten perheen jäsenten erilaisia päättelyjä; kuului vain silloin tällöin jotain epäselvää muminaa: "hm — vai niin." Varmaankin hän mielellään joka tapauksessa olisi ottanut tuota suuriruutuista kangasta.