"Mutta eikö teidän mielestänne nyt Signen kihloissa ollessaan pitäisi mieluummin saada jotain toisenlaista kangasta?" huomautti hän lopuksi.
"Jotain yksiväristä", ryhtyi Arnakin kannattamaan häntä.
"Oh, huomaanpa kyllä Arnan pelkäävän, että näyttäisimme sisaruksilta, hän tahtoo komeilla yksinään", sanoi Signe.
"Niin, joka tapauksessa tahdon minä saada pukuni sellaisesta kankaasta. Mitä äiti sanoo?" intoili Arna. "Se on aivan muodikasta. Julie Norum saa myöskin isoruutuisen juhlapuvun."
"Jos nyt ensiksi ottaisimme Signelle ja Arnalle pukukankaat, — kuinkahan monta kyynärää luulette heidän leninkeihinsä menevän kangasta, Maisa?" suunnitteli rouva mietteissään… "Voi Arna, etkö voi antaa saksien olla rauhassa, tuo kiusaa minua."
"Nythän hameet eivät saa olla varsin leveitä", virkkoi Maisa miettien.
Hän neuloi vanulla täytettyä hametta neiti Raskille polkien ompelukonetta niin nopeaan kuin vain saattoi kaiken tämän puhelun ja pohdinnan keskellä. Varmaankin kestäisi tätä neuvottelua koko aamupäivän — rouvallahan oli tapana aprikoida kauan. Greta-neiti seisoi kääntäen päätään toisesta toiseen; — ei hän saisi juhla-leninkiä, mutta hän ei edes huomannut vielä kaikkien muiden olevan yksimielisiä siitä, että hänen piti saada jotakin yksiväristä kangasta…
"Ettekö voisi tulla toimeen neljällätoista kyynärällä kummallekin, vai mitä luulette?"
"Viisitoista, äiti!"
"Ole hiljaa, Arna. — Entä, jos ottaisimme neljätoista ja puoli, Maisa?"