"Voihan ruutujen kohdalle tehdä jatkoksen ja käyttää joka kangaspalasen pukuun."

"En tahdo mitään jatkoksia leninkiin, emmehän tahdo, Signe?"

"Minusta myöskään meidän ei pitäisi ostaa liian vähän kangasta, äiti", auttoi Signe.

"Jos ottaisimme neljätoista Arnalle ja viisitoista Signelle, Maisa, eikö siinä ole kylliksi? — — Niin, sitten pitää meidän määrätä värit."

Rouva kokosi mallitilkut ja meni ruokasaliin.

"Voit uskoa, Signe, että mitä enemmän antaa noille ompelijattarille kangasta, sitä enemmän panevat he sitä menemään", — kuului puoliääneen sisästä.

"Kas tässä — tämä vihreäruutuinen!" — huusi Arna. "Mitä pidätte tästä, Maisa?" — kysyi hän tullen ovelle ja näyttäen erästä mallitilkkua.

Ruokasalissa valittiin ja hyljättiin.

"Tuo ei olisi tuhmempaa Signelle?" kysyi rouva kerran toisensa perästä.
— "Taikka tämä, Maisa?"

Mallitilkkuja käänneltiin ja katseltiin joka puolelta.