Huh, ompelukone oli kerrassaan ilkeä tänään, lanka katkesi yhtämittaa.
"Valmistuuhan leninkini sunnuntaiksi — vai mitä, Maisa?" huusi Arna — "silloin menen Norumeille."
"Ethän toki, Arna. — Olet jo liian suuri mennäksesi sellaisiin pikkutyttöjen kesteihin koulutoverien luo", väitti rouva.
"Mutta hehän pyytävät minua sinne alinomaa!"
"Etkö ymmärrä, Arna, että sitten meidän taas vuorostamme täytyy pyytää kauppias Norumin pikkutyttöjä tänne."
"Niin, niin —"
"Mutta sitä emme voi tehdä."
"Enkö enää saa olla yhdessä Trinan ja Julian kanssa?" kysyi Arna harmistuneena.
"Saat kyllä käydä kävelemässä heidän kanssaan ja puhella aina, kun sattumalta tapaatte toisenne. Mutta meillä on niin paljon uusia velvollisuuksia seuraelämään nähden", selitti rouva miettien, koettaen asettaa sanansa niin varovasti kuin mahdollista… "Isän liike on suuresti laajentunut… hän on suuri tukkukauppias, näetkös, — ja pankkitirehtööri — ja hänet on valittu kaikenlaisiin luottamustoimiin — ja jos me ulottaisimme seurustelupiirimme jokaiseen pikkukauppiaaseen, jota me tuskin tunnemme…"
"Tunnemme — vaikka olemme seurustelleet niin paljon heidän kanssaan!"