"Siitä on jo monta vuotta — ainakin pari, — kun isä ja minä olemme käyneet siellä. Meidän täytyy supistaa tuttavapiiriämme ja olla niin valikoivia kuin vain voimme, näetkös, Arna…"
— Niin, toista edessä, toista takana, — ajatteli Maisa.
"Ja kun isä ja äiti eivät kerran käy heidän luonaan, niin onhan itsestään selvää, ettemme me, lapsetkaan, mene", puuttui Signe päättävästi puhumaan.
"Me lapset — kutsutko itseäsi lapseksi, sinä ja Torp voisitte kenties kutsua itseänne lapsiksi"… Arna jäljitteli ilkeänä lapsen ääntä. "Sinä olet niin hirveä ja pikkumainen, Signe."
"Hyi, en tahdo kuulla tuollaista puhetta", muistutti rouva, — "kuinka voit käyttäytyä tuolla tavoin sisartasi kohtaan."
"Mutta saan kai kuitenkin kävellä Trinan kanssa…"
* * * * *
Ompelukone oli aivan mahdoton tänään, Maisan täytyi purkaa se kokonaan ja puhdistaa. Neula oli ensin liian ylhäällä, niin ettei se koskettanut alalankaan, ja nyt oli se jälleen liian alhaalla… Kas, nyt se rasahti poikki…
Ja tuossa tuotiin jo Maisan päivällistarjotinta — melkein koko aamupäivä oli jo mennyt hukkaan.
— Päivällisen jälkeen voi koneella jälleen kutakuinkin ommella, — kun teki sen varovaisesti. Vanha, käheä-ääninen seinäkello kävi jo kolmatta; mutta varmasti se edisti, sillä auringonsäteet eivät vielä olleet häipyneet takapiharakennuksen katolta…