Huh, huh — sitä ompelukonetta, joka oli suorastaan mahdoton tänään; se kulki ja pysähtyi, kulki ja pysähtyi lakkaamatta Maisan ommellessa poimua täytteeseen. Tiedänhän, että langan ja neulan numero on oikea; — mutta on aivankuin koko kone olisi noiduttu.
"Kolmannen rivin yleisöä varten"… Maisa käänsi silmänsä ihmetellen kattoon kuten rouvakin oli tehnyt.
* * * * *
Maisa ei ollut hyvällä tuulella mennessään kotiinpäin illalla, —
Tranemilla oli tänään ollut niin sietämättömän ikävää…
"No, mihin te menette sitä kyytiä, neiti Jons. — — Hyvää iltaa!" tervehti Kielsberg, — siinä hän nyt taas oli tänäkin iltana.
"Hyvää iltaa!"
"Näytättepä olevan pahalla tuulella, — onko teillä vastoinkäymisiä, — näyttääkö maailma mustalta nyt — kuin muste?"
Maisa hymyili hiukan ja vilkaisi häneen, yhtä synkkänä kuitenkin mieleltään.
"No, mutta rakas ystävä, ovatko asiat nyt aivan huonosti. Oletteko suorastaan turmellut rouvan Tranemin leningin?"
"Voi, mitä te puhutte", huokasi hän. — "Minä olen niin vihainen, niin vihainen, — tänään on sitä kappaletta, jonka näimme eilen illalla, haukuttu aivan pahanpäiväisesti. Tranemilla sanottiin, että se on vain alhaisia ihmisiä, kolmannella rivillä istuvaa yleisöä varten… kappale, joka sopii vain näytettäväksi Young-torilla!…"