"Sanottiinko Tranemilla todellakin niin?"
"Aivan niin, ryövärijuttu kolmannen rivin yleisöä varten, ja paljon muuta yhtä kaunista! Voi ihan suuttua silmittömäksi heidän jaaritustaan kuunnellessaan… Ja he sanoivat, että koko kaupunki on samaa mieltä, niin on ollut lehdissäkin."
"Vai niin, vai on kaikissa lehdissäkin niin, — vai niin, vai niin — vai on kaikissa sillä tavoin." — Kielsberg katseli miettien keppiään, jota hän heilutteli edessään tehden sillä kaikenlaisia kuvioita… "Vai ovat nuo Tranemit niin kovin hienoja — vai niin — ja heillä on kovin hienostunut maku… Mitäpä jos voisimme suututtaa sitä rouvaa hiukan."
"Koettakaa kuunnella, onko jonakin päivänä tästä kappaleesta heidän aamulehdessään, neiti Jons." — —
* * * * *
— Oli oikein hauska ommella Arnan leninkiä, se oli ikäänkuin vaikea tehtävä, joka piti osata ratkaista. Ja Maisa luulikin nyt keksineensä oikean kuosin, vaikka tuon suuriruutuisen kankaan leikkaaminen ei ollutkaan helppoa. Arna-neiti näyttäisi reippaalta ja komealta siinä jäällä kaitoine, lyhyine hameineen ja korkeine nappikenkineen.
Ja nyt, keskiviikko-aamuna, oli kaikki leikattu ja harsittu niin että ompelukoneella ompeleminen menisi kuin tanssi.
"Maisa, Maisa!" huusi Arna tullen sisästä sanomalehteä heiluttaen… "Voisitteko uskoa, mitä tässä on kirjoitettuna 'Kosinnasta' tänään. — 'Näyttää olevan puolue tässä kaupungissa'", luki hän, — "'joka välttämättömästi tahtoo arvostella juhlallisen vakavasti tätä viatonta kansanhuvinäytelmää. Esteetistä tunnetta on loukattu, teatterinjohtaja, joka uskaltaa tarjota sellaista hienosti sivistyneelle perjantai-illan yleisölle, pitäisi lievimmin sanoen todella pistää siihen kuoppaan, mistä nämä kaksi rakastavaista raukkaa niin suurella vaivalla pelastuvat. Tarvitsemme kansallisia näytelmäkappaleita, joissa on meidän omia kansalaisiamme, eikä meidän pitäisi näytellä vieraita; mutta tässä tulee esiin keikailu kaikessa surkeassa epävarmuudessaan siitä, mikä on hienoa ja mikä ei, ja toitottaa vaaraa ja tulipaloa! Me voimme kuitenkin tyynnyttää näitä huolestuneita sillä, että se osa meidän hienompaa yleisöämme, jonka sivistys on vanhempaa, ja jonka ei tarvitse ajatella aran nousukkaan tavoin, näkee aivan turvallisena ja tyytyväisenä alun sellaisiin kansannäytelmiin, joilla — olkoonpa että niillä on puutteensakin — kuitenkin näyttää olevan tarpeeksi terveitä ja hyviäkin puolia liikuttaakseen avonaisia ja teeskentelemättömiä luonteita.'"
Maisa löi käsiään yhteen ja punastui korviaan myöten.
"Kirjoitus on kyllä hirveän ilkeä", — arveli Arna, — "hirveän ilkeä, — mutta muuten, niin — se tekee hyvää Antonille ja Signelle ja herra Torpille myöskin. —"